Day 7: Finale

Viimeinen täysi päivä! Huomenna pääsee kotiin omia kissoja paijaamaan ja ennen kaikkea: omaan sänkyyn. Tätä toki saa odottaa sinne iltaan asti, kun on aamuruokinnat ja koulupäiväkin välissä, mutta kuitenkin.

Tänään oli opettajakin paikalla ohjeistamassa, ja oli todella heti mukavampaa, kun pääsi kyselemään niitä tyhmiäkin kysymyksiä ja kuulemaan juttuja eri elukoiden hassuista tekemisistä ja muista sattumuksista.

Aloitettiin päivä herättämällä parta-agamaa talvihorroksestaan hieman, sille pitää aina välillä juottaa vähän vitamiinivettä jotta ei aivan kuivu talven aikana. Kertoman mukaan parta-agama voi talvehtia jopa viisi kuukautta, joten nesteytys on todellakin tarpeen. Kaveri oli todella hellyyttävä, kielellä lipaisi aina vesiruiskun kärjestä tipan kerrallaan. Kun vesi ei enää maistunut, valot sammutettiin ja lisko köpötteli terraarionsa kiven koloon takaisin unille.

Lisäksi tehtiin paljon isotöisempiä hommia, ulkokanien ja papukaijojen häkit siistittiin ja malawinahvenet eteisessä saivat osavedenvaihdon (eli n. puolet akvaarion vedestä vaihdetaan). Malawijärven olosuhteita vastaavaa vettä ei Suomen vesihanasta saa, joten akvaan piti lopuksi lisätä ruokasoodan tyyppistä jauhetta koventamaan veden laatua. En sitten tajua hittoakaan mitä veden kovuus tarkoittaa ja mitä ainetta tuo tarkalleen on, joten älkää kysykö!

Syyrianhamsteri (eli kultahamsteri) Tiramisu

 Paras osa päivästä oli kuitenkin - yllättäen - eläinten käsittely. Sisäkaneja päästettiin vähän jaloittelemaan ja kynsiä tasoiteltiin (ei tosin kaikilta, kun melkein joka viikko jonkun kynsiä leikellään, ettei käy sit hassusti että leikataan suoneen asti). Aremmat pitkäkorvatkin pääsivät vähän syliä kokeilemaan, vaikka tumma kaveri (Suklaa) piti ensin pyyhkeellä rauhoittaa. Angorakani Måns sai taas harjausta, siitä tuli tosi pehmeä! Ehdoton suosikkini koulun kaneista. Ei kavahdakaan ihan helposti käsittelyä, kun on siihen pienestä pitäen totutettu.

Måns <3

Marsut olivat tänään yllättävän pervolla tuulella, ja Eemeli (uros) jahtasikin Namia (naaras) ympäri häkkiä pitkin päivää. Tästä jos ei poikasia tule, niin ei ainakaan ole yrityksestä kiinni, niin monta kertaa parittelivat! Iltapäiväksi sentään rauhoittuivat, ja päästiin vähän terveystarkastusta tekemään, ja huomattiin että Eemelillä on vinoutuneet anturat eturaajoissa. Tämä johtunee siitä, että kynnet on aikanaan päästetty kasvamaan liian pitkiksi, eivätkä ne enää palaudu ennalleen. Olkoot muistutuksena kaikille siitä, että kynsienhuolto on jokaiselle tärkeä asia! Eemelillä oli myös joku kummallinen kovettuma toisessa tassussa, joten laitettiin siihen vähän rasvaa.

Nami-marsun kynnet sen sijaan olivat loistokunnossa.

Aamulla toivoisin vielä ehtiväni morjestamaan sokerioravia, joita on harmillisen vähän tällä viikolla päästy näkemään. Tänään jo oli tarkoitus niitä käsitellä, mutta eipähän ehditty. Ehkä ovat aamulla vähän virkeämmällä tuulellakin. Seuraava harjoitteluviikko onkin tammikuussa navetan puolella. Ehkä tämä oli hyvää "harjoittelua" siihen rankkuuteen, vaikka työt ovatkin pieneläinpuolella vähemmän fyysisiä.

Saa nähdä koska seuraavan kerran jaksaa ja ehtii kirjoittaa tätä blogia, nyt on ollut hyvä sauma kun ei asuntolalla ole iltaisin paljon muuta tekemistä kuin istua koneella ja naputella tekstiä. Toivottavasti pian, on ollut ihan hauskaa avautua viikon askareista tännekin. Ensi kertaan!