lauantai 17. marraskuuta 2012

Day 6. Crowded

Degu oli aamusta yllättävän innostuneella päällä!
 Tänään oli siis avointen ovien päivä, ja pienellä kauhulla odotteli tapahtumaa, joka eläinten kohdalla olisi melko stressaava väkimäärän ja hälinän takia. Ruokinnan lisäksi ei kamalasti aamuhommia ollutkaan, kun eilen siivottiin ja järjesteltiin paikat melko hyvin.

Oikeastaan ainoa viikkohomma, jota tänään tehtiin, oli nelivarvaskilpikonnan kylvetys. Kylvetys tehdään, jotta kilpparin ruoansulatus nopeutuisi ja se kakkaisi. Hurjan mielenkiintoista, eikö? No, ainakin se heräsi "ajoissa" kurkkimaan huoneestaan, mitä ihmeen meteliä sen naapurustossa kuuluu, ja ihmisetkin pääsi vähän ihmettelemään sitä kun se uiskenteli kakka-altaassaan!
"hienon" kamerani tarkennus on välillä vähän mitä on...
Luokallemme oli jaettu ns. vuoroja eri eläinten läheisyyteen vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan hieman kyseisen otuksen elämästä ja tavoista. Olin tätä päivää varten ottanut järkkärin mukaan paikan päälle, että voisi sitten tapahtumasta napsia vähän kuvia myöhemmille sukupolville talteen, mutta eipä siellä lopulta kamalasti ehtinyt kuvia ottaa, ja mitään erityisempää kuvaamisen arvoista ei oikeastaan tapahtunutkaan, mitä nyt ihmiset vähän pällisteli eri eläimiä ja kyseli mitä visaisimpia kysymyksiä, kuten "Miten vanha tämä kilppari on?" Ja tämä ei siis ole sarkasmia, sillä ei meistä kellään ollut mitään hajua suurimmasta osasta eläinten ikiä.
Hamsterivanhus keräsi yleisöä
Sen sijaan vanhin hamsterimme, nelivuotias roborovskin kääpiöhamsu-mummeli keräsi katseita ja kysymyksiä luonnollisesti tosi paljon. "Miksi se on noin kalju, onko se sairas?" ja "Miten te ootte saanut sen elämään näin pitkään?" En todellakaan tiedä. Joskus hamsterit kaljuuntuu, oma Höpökin aikanaan alkoi osoittaa pieniä kaljuuntumisen merkkejä ennen kuolemaansa, sekin eli yli kolmevuotiaaksi. Mutta jos miettii, että yleensä roborovskit elää keskimäärin 1-2 vuotta, onhan tuo neljä vuotta ihmisikään muunnettuna jo yli sata!
Kelta-arapapukaija Pedro ja utelias vieras
Päivän selkeästi suosituin asukas oli kelta-ara Pedro, joka eksoottisena lemmikkinä on useimmille harvinaisempi näky. Pedrollahan on iso häkki "eteisessä" Kalle-amatsonin kanssa, eli ensimmäisenä vastassa sisääntulijoita ja paikassa kuhisi tietty koko aamupäivän hurjasti innostunutta väkeä. Molemmat oli kyllä päivän päätteeksi todella stressaantuneen näköisiä, Pedro nokki häkkiä ja pahvileluaan kovaan tahtiin ja Kalle sulkeutui nurkkaan hiljaisena nököttämään. Molemmat ovat yleensä olleet todella kovia "juttelemaan" (Pedrohan osaa sanoa "terve" ja "mitä" sekä oman nimensä), jopa korviahuumaavalla äänentasolla asti, mutta tänään olivat yllättävän hiljaisia. Toivottavasti pääsevät vähän rauhoittumaan, ja olisivat huomenna jo rennompia. Voisi päästää niitä vähän jaloittelemaan häkin ulkopuolelle, mitä pyritään tekemään mahdollisimman usein, koska onhan tuo häkki melko pieni siihen nähden, että linnuilla yleensä on vain taivas rajana.
Seeprahiiri-siskokset
Monet pienistä jyrsijöistä eivät sen sijaan kamalasti tuntuneet häiriintyvän ihmispaljoudesta, ihan normaaliin tapaan terraarioissaan kököttivät ja katselivat. Pitää kuitenkin ensi vuodeksi miettiä vähän parempi järjestely ihmisvirran hallitsemiseen, nyt ei rajoitettu ollenkaan sisäänpäästettävien ihmisten määrää, ja jossain välissä oli todella kova hälinä huoneistossa. Onhan se hienoa että ihmiset pääsevät tutustumaan eläimiin ja näkemään niitä, mutta tämä olisi kuitenkin hyvä tehdä eläinten ehdoilla ja niiden hyvinvointia silmälläpitäen.

Huomenna olisi viimeinen kokonainen päivä ja paljon tekemistä riittää. Toivottavasti jäisi kuitenkin edes vähän aikaa siihen, että voisi vähän puuhastella ja seurustella eläinten kanssa. Osa eläimistä on vähän arkoja jo senkin takia, ettei niiden kanssa ehdi viettämään aikaa tarpeeksi ja totuttaa niitä käsittelyyn, minkä takia ne stressaavatkin tämän päivän kaltaisia tilaisuuksia enemmän kuin vaikkapa eläintarhassa, jossa ihmisvilinään totutetaan pienestä pitäen.

Mutta tämmöistä tänään, mukava päästä illalla vähän itsekin rentoutumaan, eikä ole ollut kiire tehdä mitään läksyjä tai tehtäviä. Ps. päivällä kävin syömässä miehen kanssa keskustassa, ja sain jälkkäriksi mitä ihanimman valkosuklaajäätelöannoksen (Mövenpickiä namskis!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti