Kaupunkikierros

Kuvien laatu (c) Nokia Lumia 720. Olen pahoillani, elefantin muistilla varustettu meitsi unohti järkkärin kotiin. Perkele.

Trollekelder

Interiööriä

Lisää trolleja

Ehkä parasta olutta, mitä olen suuhuni laittanut ikinä.

Waterhuis aan de Bierkant! Se oli kiinni :(

Stuverij (oikeasti olen kasvissyöjä mutta tilaisuus tekee karnivorin)

Tää oli niin upee etten ees usko todeksi.

Waterfront

Kirkkoa riittää jokaiselle uskontolahkolle...

Korkea torni on korkea.

Lisää nesteytystä kehiin!

Kissat mainittu!

Martin Scorsese-näyttely

Belgialainen suklaa(kakku) testattu. Kylllähhh.

Did someone say beer?

Näin ne päivät valuu, kolme harjoittelupäivää jo mennyt, eka viikkohan on kohta jo kasassa! Toistaiseksi kokemukset pääasiassa positiivisia. Tai no, niin positiivisia kuin vain löytöeläinten kohdalla voi olla. Sydäntä särkee jokaikisen puolesta, jonka omistaja hylkää, koska aina, AINA, parempi vaihtoehto on pysyvä, rakastava koti. Tällaisten kokemusten jälkeen omat kissat tuntuvat vain tärkeämmiltä ja rakkaammilta (kyllä, ikävä on kova jo ensimmäisellä viikolla, BAWWW ;_;).

Kuva saattaa hämätä: tämä huomionkerjääjä puski koko ajan, enkä siis ole mitenkään pitämässä sitä kuristusotteessa tms :D

Perusasiat eivät eroa Belgiassa ja Suomessa toisistaan. Eläintilat siivotaan joka päivä ja jokaisen eläimen kunto tarkistetaan erikseen, tietenkin. Itse olen aloittanut kissapuolella, koska siellä on kokemusta eniten. Siivoushommat valtasivat ekat päivä, ja tänään pääsin jo laittamaan ruokia ja antamaan loislääkityksiä ja silmätippoja.

Toisaalla, oon jo hieman aloittanut kaupunkiin tutustumista tekemällä ostosreissun läheiseen K-Supermarketin vastakappaleeseen, eli Carrefouriin, joka tuossa Dampoortin aseman kupeessa sijaitsee. Ihan kiva, mutta sieltä ei saanut ruuvimeisseleitä ;_; Tarvitsen siis talttapäisen, koska lämpöpatteri pitää ilmata, kun se ei toimi ihan täydellä teholla ja huone on vähän kylmä.. onneksi ei ole pakkasta! Muuten oli ihan kiva kauppa. Ja ne oluet, siis...

Huh huh. En tiedä saako noista pakettihinnoista kauheasti selvää, mutta siis ihan mielettömän halpaa, kuten kaveriporukassa jo useaan otteeseen on tullut todettua eri yhteyksissä. Suomessa vastaavat paketit olisivat taatusti 30 euron paremmalla puolella! Tommonen lasi+oluita pakkaus tekisi niin hienoa vitriinissä, mutta saas nähdä onko laukussa tilaa loppumatkasta :D

Zuid-aseman (vai alueen?) läheisyydessä sijaitsevaan kauppakeskukseen kävin tutustumassa tiistaina kun kaipasin uusia kenkiä. Sielläkin jumahdin yhden brasserien tykö, sieltä kun sai paikallista Gruut-olutta.

Lisäksi olen tehnyt puhelimeen karttasovelluksen ja googletuksen sekä kaverien suositteluiden pohjalta pientä listaa paikoista, joissa kannattaa käydä tänä aikana. Yhden ihan järkkymukavan paikan löysin ihan läheltä, muutaman korttelin päästä, nimeltän Het Gouden Hooft. Sieltä sain maisteltavaksi luomuoluen, ja ruokaakin olisi ollut tarjolla jos siihen olisi ollut taipumusta. Tällä kertaa jätin vain nestemäiseen maisteluun, mutta vallan pätevältä vaikutti! Paikka oli pieni, mutta sitäkin tunnelmallisempi.

Vallan mainiota!

Tänään en jaksanut suorittaa tutkimusmatkailua, sillä iltapäivällä satoi aika runsaasti vettä (ei sillä etteikö täällä yleinen säätila olisi muutenkin aika vetinen ollut). Joten koneella jumitus toimi hyvin ajantappona. Ja pyykkääminen. Ei muutaku heisuliveisuli taas ensi kerran kun saan jotain koherenttia tekstiä aikaan!

Welcome to Gent

Vettä sataa ja taivas on harmaa. Mieli on silti avoin ja jokseenkin positiivinen.

Tällaisista maisemista...

...tällaisiin maisemiin

Ajettiin veljen kanssa Haagista Gentiin aamuysin jälkeen, ja kämpillä oltiin perillä puoliltapäivin, ja hetki piti odottaa että joku tuli kertomaan että mikä on homman nimi (ja mikä on mun huone). Oltiin siis hieman etuajassa, kuin mitä paikalliset oli olettaneet. Keittiö ja saniteettitilat löytyy yläkerrasta, samoin pesukone (jes! ei tartte käyttää pesulaa). Huoneessa on vielä toistaiseksi aika kylmä, ja remppa kesken, lattialistat puuttuu, mutta eiköhän tämä tästä.

Okei, eka huomio: tässä on junarata ihan vieressä. Ääni ei ole kova, mutta talo hieman tärisee junien ohi ajaessa. Friikkiä. Ei noita kuitenkaan kamalan usein tuosta mene, vaikka kyseinen asema onkin Gentin toiseksi vilkkain. Ehkäpä tuo minun rataosuus on vain rahtiliikenteelle tai joillekin tietyille linjoille?

Söin noin neljä tuntia sitten. Ei oo vieläkään nälkä.

Kamojen tuonnin jälkeen käveltiin veljen kanssa lähimpään avoimeen ruokapaikkaan, joka sattui olemaan jonkinnäköinen sandwich bar. Söin juustoa, kananmunaa, suolakurkkua, salaattia ja majoneesia sisältäneen vaalean patongin. NAM. Jos täällä ihan perusmättö on näin hyvää, niin mitenkähän on muun muonituksen laita?!

Ruokailusta veli lähti Brysseliä kohti työjuttuja hoitelemaan ja itse päätin lähteä käymään vilkaisemassa harjoittelupaikkaa. Matka ei ollut kuitenkaan kauhean pitkä, joten apostolinkyydillä mentiin. Sateisesta säästä huolimatta oli ihan kivat maisemat. Itse paikassa en vielä kuvannut, koska ajattelin että sitä nyt tässä ehtii tuijotella ja zoomailla. Talo oli melko vanha, vähän likainen, mutta aika perus eläinhoitolahommilta vaikutti mitä nyt ehdin vilkaisemaan. Siellä oli paljon (äänekkäitä) koiria o.O

Heh heh!

Kanaaleja on täällä paljon, joten pitää tarkkailla karttaa kun liikuskelee, joka kadunkulmasta ei pääsekään aina toiselle puolelle...

Citadelparkissa löytyi mystiset portaat...

...joita seuraamalla pääsi mietiskelevän patsaan tykö

Portaat veivät myös alas...

...mystisennäköiseen onkaloon!

Haikara oli tottunut ihmisiin, ei pelännyt yhtään

Katutaidetta matkan varrelta

Ja jotta kaupungin tutkiminen olisi helpompaa, eikä lukeminen loppuisi kesken...

Takaisinmatkalla käväisin myös paikallisessa ruokakaupassa tekemässä tarpeelliset ostokset jotta en nälkiinny täällä "kotona" hengaillessa. Ruoan hintataso ei kamalasti eroa Suomesta, mutta toisaalta, tuo oli pikkukauppa, joten pitänee tehdä pientä vertailua.

Suunnittelin vielä reissua hakemaan paikallista matkakorttia, mahdollisesti uusia kenkiä (koska lenkkarit on töitä varten ja korkkarit ei oo kävelyyn tehdyt, ja talvikengät jätin Haagiin, koska ei niitä täällä olisi tarvinnut), ja ehkä pikavisiittiä johonkin paikalliseen pubiin, josta löytyisi maistajaiseksi joku mainio belgiolut, joita täällä ollessa voisi koittaa maistella mahdollisimman monta erilaista.

Välimatkan etappi

Alle viikko meni siitä, kun sain harjoittelupaikan varmistettua, ja lennot sekä majoitus oli kunnossa. Ihan järkyttävä stressi ja ahdistus koko ajan! En tajua kuinka joku jaksaa tuollaista jatkuvasti... Eikä siinäkään vielä kaikki, tietysti piti vielä koululla tulostaa ja täyttää iso pinkka papereita joista puolet lähti mukaan. Ja sitten vielä kaiken tarpeellisen (esim. matkalaukun) osto ym.

Joskus se luovuus vaan lähtee ihan käsistä.

Lauantaina kisujen kanssa lähdettiin kyydillä kohti Espoota, jossa naukumaijat saavat olla kylässä helmikuun loppuun asti, kun olen poissa. Illalla käytiin jäähyväisjuomilla kavereiden kanssa.

Majoitus varmistui siis keskiviikkona. Nyt on sunnuntai, ja lensin juuri Hollantiin. Hurjaa vauhtia eteni tämä! Huomenna ajamme veljen kanssa Belgian puolelle Gentiin, missä on tarkoitus harjoittelukin suorittaa. Ehdittiin jo hieman mehustella kaikkea kivaa mitä siellä voi nähdä ja tehdä. Sitähän nimittäin riittää. Mutta tästä myöhemmin.

Kamala väsymys, mutta sen verran pakko sanoa, että kyllä tämä ravintolamaailma täällä on ihan oma juttunsa. Aivan mahtavaa! Käytiin syömässä yhdessä aasialaisessa ravintolassa, jossa oli tarjolla susheja, salaatteja ja lämpimiä ruokia buffetissa, pöytään sai tilata erillisiä pieniä annoksia, ja jälkiruokaakin sai syödä niin paljon kuin napa vetää. Tämän kruunuksi oli vielä all-you-can-drink pöytä, jossa oli lähes kaikkea mahdollista vedestä, mehuista ja limppareista viiniin, olueen ja portviiniin. Tätä ruoka- ja juomaihanuutta sai ahmia 29,5 eurolla 2,5 tunnin aikarajoituksella.

Needless to say, kämpille palattiin kierimällä. Huomenna seikkailu jatkuu, nyt zetaa.

Puhelinfobia

Kyllä, se on olemassa. Ei, en tarkoita että pelkäisin fyysisiä puhelinlaitteita, käytänhän omaa kännykkääkin joka päivä. Tarkoitan sitä käsittämättömän ahdistavaa tunnetta, mikä tulee jollekin/jonnekin soittamisesta. Kädet hikoaa, maha menee sekaisin ja ajatukset ei kulje millään rationaalisella tasolla. Ja tämä koskee ihan kaikkia, oli kyse sitten lääkäriajan varaamisesta tai parhaasta kaverista. Kyse ei siis ole oikeastaan siitä, että pelkäisin ventovieraille puhumista. Toki ne tilanteet pelottaa ehkä enemmän kuin läheisille soittaminen, mutta ei kuitenkaan merkittävästi.

Nytkin olen viimeisen vuorokauden vältellyt erääseen asunnonvälitysfirmaan soittamista. Siis kun pitäisi saada se kämppä Gentistä (ensi viikolle..) ja mailitse yhteydenpito on monessa kohtaa hidasta. Tämä paikka vastasi edellisen kerran viime viikolla, ja kun maanantaina laitoin lisäkyselyä, sieltä ei ole vielä tullut vastausta. Eli pitäisi siis soittaa jotta saisi nopeasti asiat selville.

Tästäkin tietoisena en pysty soittamaan. Kehittelen itselleni koko ajan sijaistekemistä, kuten nyt tämän blogitekstin kirjoittaminen. Ja stressi kasvaa kun en vaan saa sitä puhelinta käteen.

Olen monenkin kaverin kanssa jutellut aiheesta, ja muutama kokee samoja tunteita, kun taas kaikilta ei ymmärrystä riitä. Sehän on vaan puhelin?! Sähän vaan otat luurin käteen, näpyttelet numeron ja painat luurin kuvaa ja juttelet jollekin asiasi. Jopa on neuvojakin tullut, että pitäisi kirjoittaa lapulle vaikka asiat ylös ja sitten siitä lunttaa. Mutta se ei auta sitä pointtia että oikeesti vaan menen ihan sekaisin, viimeksikin eläinlääkärille soittaessa jäi ties kuinka monta juttua sanomatta ja kysymättä. Lapuista huolimatta. Ymmärrän että haluutte vaan auttaa ja helpottaa mun oloa, mut se on vähän sama asia kuin sanoisi masentuneelle että "lakkaa olemasta masentunut" tai flunssaiselle että "päätät nyt olla olematta kipeä."

Onhan tähänkin varmasti apuja olemassa, terapiaa tai jotain muuta, mutta se on pitkä ja kallis prosessi, eikä varmana oo mitään tukiohjelmia puhelinongelmaisten auttamiseen, kun eihän se elämää niin paljon haittaa... :P

Realisaatio

Stressi. Tuska. Ahdisstus. Sssynti. (Toim.huom: viittaus Virsikirjan Lisälehdillä-sketsiin)

Viimeiset kaksi yötä olen nukkunt erittäin levottomasti. Aivot ovat tietysti olleet täysin ylikierroksilla tästä ulkomaille lähtemisestä. Tyyliin: "Lähden Belgiaan. --- Jee, lähden Belgiaan! --- Hetkinen, siis lähden... Belgiaan?!"

Vaikka tiedän että pitäisi olla superinnoissaan tästä hommasta, niin silti päällimmäinen tunne on kauhu. Vatsahaava. Entä jos mun hammaspaikat hajoo siellä? Ei sitä varmaan vakuutuksesta korvata? Entäs jos se eläinhoitola on ihan kauhea, huonokuntoinen, eläimiä pahoinpidellään ja hoitajat tekee järkyttävän pitkiä päiviä ja mut jätetään sinne yksin töihin? Entä jos mut raiskataan kaupungilla yksin liikkuessani? Tai ryöstetään?

Ja mites se majoitus? Saanko sellaista ylipäänsä hankittua vähän reilussa viikossa (todennäköisesti en, eikä se varsinaisesti haittaa jos joudun lähtemään vähän myöhässä - so what jos valmistuminen myöhästyy!)? Mitä jos en löydä tarpeeksi "virallista" vuokranantajaa tms. vaan joudun jonkun gangrape-sedän luo, tai muuten vaan homeiseen loukkoon, jossa ikkunoista vetää ja ilma on kostea ja kylmä ja - tuli juuri mieleen - sänky on täynnä loisia! Hyyyyööööök!

Ahistaa ahistaa ahistaa ahistaa ahistaa

Yksi hauska realisaatio eiliseltä: se eläinhoitola ei ole Brysselissä, kuten aiemmin olin ymmärtänyt, vaan Gentissä (naapurikaupunki, mutta kuitenkin). Syy miksi olin tajunnut tämän väärin, on se, että lähetin samannäköisiä hakemuksia ties minne, ja kun sain vastauksen, ensimmäinen muistikuvani oli Brysselin eläinsuojasta (se isoin ja tyylikkäimmän näköinen, tietysti), ja itse sähköpostivastauksessa ei ollut paikan yhteystietoja allekirjoituksessa. Onneksi en ehtinyt mokata sen kummemmin mitään, tajusin vaan sopimusta lukiessani (jonka paikan henkilöstövastaava on jo näpsäkkänä tätinä täyttänyt!), että hitto, tossa kaupungin kohdalla lukee muuten Gent, eikä Bruxelles tms...



Kaiken muun ahdistuksen kukkuraksi pyörästä puhkesi takakumi työmatkalla tänään. Korjaus maksaisi - jotain, en tiedä - mutta just nyt ei ole varaa laittaa siihen, saatika yrittää korjata itse. Onneksi lumetkin satoi tänään joten aika laittaakin jo mokoma romukasa talvehtimaan. Kattellaan sit keväällä taas. Sillä välin pitänee ihmetellä, millä helvetillä täällä Hyvinkäällä kulkee töihin ja himaan, kun paikallisbussit kulkee aika huonosti. Eli apostolinkyydillä sitten siis keskusta-hima n. 3,7km. I'm looking forward to this.

Belgiaan!

Huh! Monen kuukauden taistelun jälkeen sain tänään varmuuden, että pääsen työharjoitteluun ulkomaille! JES! Tässä alkoi jo ollakin viime hetket käsillä, ja vähän voi mennä yliaikaa valmistuminenkin, riippuen miten kauan tässä nyt kestää että saan majoituspaikan ja sopimukset varmistettua. Mutta paikka ainakin on hallussa joten enää ajan kysymys.

Ajattelin että pitänee taas vähän virkistäytyä tällä blogisaralla ja alkaa pitää kirjaa tapahtumista ulkomailla, ja ehkä jopa sitä ennen (kiireen ja säätämisen määrästä riippuen). Tässä on nimittäin NIIN HITOSTI asioita hoidettavana ja parin viikon sisällä pitäisi saada kaikki hoidettua. Nimittäin:

• Paperisota: työharjoittelusopimus, letter of intent eli jonkinnäköinen aikomussopimus koulun ja työpaikan välillä, stipendihakemus, kelan olosuhdemuutoshakemus, kelan ulkomaillaoleskeluilmoitus, ateriakorvauslomake (etukäteen), liikkuvuustietolomake (koululle), lupalomake (jossa lupaan olla hyväkäytöksinen ja kantaa koulumme imagoa itseni kautta hienosti ulkopuolisille jne)
• Lennot: kalliiksi saattaapi käydä, kun näin lyhyellä varoajalla pitää ostaa, mutta minkäs teet
• Majoituspaikka: yksi vinkki työnantajalta jo on (AFS-niminen järjestö, paikallisen vapaaehtoisperheen luona majoitus), lisää kelpuutetaan: kohdemaana siis Belgia ja kaupunkina Brysseli. Paikan pitäisi olla suht halpa, joudun maksamaan vuokraa nimittäin Suomenkin kämpästä, vaikka en täällä olekaan, tietenkin.
• Majoitus kissoille Suomessa: yksi ystävä on jo onneksi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, mutta pitäähän ne perille saada ja pakata mukaan hiekkalaatikko, leluja, vilttejä, ruokaa...
• Mitä kaikkea tarviikaan mukaan? Tästäkin pitänee tehdä lista erikseen. Uuden läppärin ainakin tarvitsen, koska ilman nettiä en pärjää, ja ajattelin työn ja maahan tutustumisen lisäksi yrittää jopa väkertää opparia samalla...
• Mahdolliset netti- ja kännykkäliittymien väliaikaiset sulkemiset. Sähköä nyt ei viitsi kun pakastimessa on tavaraa ja muutenhan voi ottaa vaan johdot pois seinästä. Vuokranalennusta tuskin saan, koska yksityinen.

Tuohon lisäksi vielä kaikki ne asiat, mitkä ei vielä ole tulleet mieleen. Jaiks! No, passi ja hammasharjahan riittää, loput voi säveltää... ;)

Oli miten oli, ihan mahtava fiilis, vaikka vähän vatsahaavaa meinaa pukkaa jo ajatuskin kaikesta säädöstä mitä lähipäivinä ja -viikkoina tulee olemaan. Tätä on odotettu jo kohta vuoden päivät, ja tässä muutenkin pääsee toteuttamaan sitä yhtä pitkäaikaista unelmaa, joka on kytenyt mielen perukoilla jo pitkään: päästä työskentelemään eläinten parissa ympäri maailmaa.

Itse "mesta" on siis Brysseliläinen löytöeläinkoti/hoitola, ja ainakin pienen googletuksen perusteella yksi belgian isoimpia. Siispä mielenkiintoiset ajat edessä. Itsehän olen ollut yhdessä yksityisessä löytökissalassa töissä, ja vaikka kissojen määrä olikin ajoittain suuri (joskus jopa sadan yläpuolella), oli se varmasti paljon pienempi kooltaan ja skaalaltaan kuin tämä.

Kesäkuu Hollannissa. Nam. Lisää tätä~~

 Ja hei, Belgia! Ihan mieletöntä! Maa täynnä vanhaa kulttuuria, kaksi hienoa erilaista kieltä joita oppia (huonosti), suklaata, vohveleita ym ruokakulttuuria ja mikä tärkeintä: belgialaista olutta. Broidi asuu "ihan naapurissa" Haagissa, ja pääsee sitäkin moikkaamaan! Ja tuntuu että selitän kuin mikäkin Willow (Rosenberg, Buffyssa, kvg lapset). Mut hei, kui siisti hahmo on Willow? Ihan miljoonasti siisti. That's what.

Mistä tulikin mieleeni, että hankin Netflixin takaisin tuossa yks päivä, ja kattelin Buffyn iiihan ekoja jaksoja. Very aww, much 90's, wow.

Aaanyway, nyt vaan toi pakollinen "red tape" alta pois ja sit pääsee hienojen asioiden pariin! :)