Kyllä, se on olemassa. Ei, en tarkoita että pelkäisin fyysisiä puhelinlaitteita, käytänhän omaa kännykkääkin joka päivä. Tarkoitan sitä käsittämättömän ahdistavaa tunnetta, mikä tulee jollekin/jonnekin soittamisesta. Kädet hikoaa, maha menee sekaisin ja ajatukset ei kulje millään rationaalisella tasolla. Ja tämä koskee ihan kaikkia, oli kyse sitten lääkäriajan varaamisesta tai parhaasta kaverista. Kyse ei siis ole oikeastaan siitä, että pelkäisin ventovieraille puhumista. Toki ne tilanteet pelottaa ehkä enemmän kuin läheisille soittaminen, mutta ei kuitenkaan merkittävästi.
Nytkin olen viimeisen vuorokauden vältellyt erääseen asunnonvälitysfirmaan soittamista. Siis kun pitäisi saada se kämppä Gentistä (ensi viikolle..) ja mailitse yhteydenpito on monessa kohtaa hidasta. Tämä paikka vastasi edellisen kerran viime viikolla, ja kun maanantaina laitoin lisäkyselyä, sieltä ei ole vielä tullut vastausta. Eli pitäisi siis soittaa jotta saisi nopeasti asiat selville.
Tästäkin tietoisena en pysty soittamaan. Kehittelen itselleni koko ajan sijaistekemistä, kuten nyt tämän blogitekstin kirjoittaminen. Ja stressi kasvaa kun en vaan saa sitä puhelinta käteen.
Olen monenkin kaverin kanssa jutellut aiheesta, ja muutama kokee samoja tunteita, kun taas kaikilta ei ymmärrystä riitä. Sehän on vaan puhelin?! Sähän vaan otat luurin käteen, näpyttelet numeron ja painat luurin kuvaa ja juttelet jollekin asiasi. Jopa on neuvojakin tullut, että pitäisi kirjoittaa lapulle vaikka asiat ylös ja sitten siitä lunttaa. Mutta se ei auta sitä pointtia että oikeesti vaan menen ihan sekaisin, viimeksikin eläinlääkärille soittaessa jäi ties kuinka monta juttua sanomatta ja kysymättä. Lapuista huolimatta. Ymmärrän että haluutte vaan auttaa ja helpottaa mun oloa, mut se on vähän sama asia kuin sanoisi masentuneelle että "lakkaa olemasta masentunut" tai flunssaiselle että "päätät nyt olla olematta kipeä."
Onhan tähänkin varmasti apuja olemassa, terapiaa tai jotain muuta, mutta se on pitkä ja kallis prosessi, eikä varmana oo mitään tukiohjelmia puhelinongelmaisten auttamiseen, kun eihän se elämää niin paljon haittaa... :P
Hyvään aikaan postasit. Oon tässä aamulla just tärissyt puhelin kädessä kun piti soitella gradua varten Tärkeille Ihmisille (tai ainakin mukamas). En kyllä tykkää puhelimessa olemisesta yhtään.
VastaaPoistaMutta kyllä se onnistumisen fiilis on myös aika hieno sitten, kun ne vastas ja sai jopa asiansa sanottua ja hommat alkoi mennä putkeen. Varsinkin kun muuten homma ei olisi todennäköisesti kulkenut mihinkään. Kirjoitin sanottavan auki Officeen kirjakielellä ja pidin sen sitten auki puhelun aikana. Jos ei muuten meinaa tulla mitään niin sitten lukee oikeasti vaikka sanasta sanaan sen kirjoitetun, vaikka itte kyllä vedin aika puhekielisesti.
Ymmärrän fiiliksen oikein hyvin, mutta siitä huolimatta parasta terapiaa lienee vaan soittaa se puhelu. Epäonnistumisen pelkohan sen estää, mutta ei se Belgian matkan peruminenkaan varmaan hirveän hyvältä tuntuisi...
Ne on varmaan yhtä kipsissä siellä kun soitat ja pitää puhua englanniksi ;P enivei, nyt sun pitää voittaa itses jotta asiat rullaa eteenpäin!
VastaaPoistaKyllä mullakin on aina pieni jännitys kun joudun jonnekin paikkaan soitteleen jostain tärkeästä tai muuten vakavasta asiasta. Oon jopa joskus kirjottanu paperille kaiken sen mitä sanon, en pelkästään asiakohdat mitä pitää muistaa vaan ihan vuoropuheluu x) tai harjotellu ääneen miten alotan jne. Eläinlääkärillekin kuitenkin voi soittaa aina perään jos joku jäi kysymättä tai epäselväksi :)
Kyllä kieltämättä vähän huolestuttaa kun nykyään vaikuttaa siltä että vaan tekstataan jotain pikaviestin-tsättiohjelmilla. Eritoten nuoriso. Miten ne pystyy asioita sitten hoitamaan tulevaisuudessa...
T. Minna
En mä huolestuisi. Kyllähän ne soittaa jotka uskaltaa. Olihan meilläkin lapsena lankapuhelimet, ja osasin mäkin silloin soitella. Luulen että ainakin mun kohdalla tässä fobiassa on kyse jostain ihan muusta kuin siitä, onko tottunut tekstimutoisiin viesteihin.
PoistaMutta onko se toisaalta paha asia jos hoitaa asioitaan tekstiviestein? Tärkeintä että osaa edes jotain! Pitää ajatella siltä kantilta, että millaiseksi palvelut muodostuvat tulevaisuudessa, ja voisko olla jopa niin, että tarve puheluille katoavat kokonaan nykymuodossaan kun muu viestintä kehittyy? Ei koskaan tiedä. Voishan sitä pelätä, että käsikirjoitustaito katoaa kokonaan, kun niin moni asia kirjoitetaan yhä useammin näppäimistöä käyttämällä.
Joo, ei hirveesti kyllä suurimmalta osalta sympatiaa heru tätä ongelmaa kohtaan, kun siitä pitäisi vaan päästä yli, eihän siinä oo mitään pelättävää.
VastaaPoistaTää on miulle muodostunut isoimmaksi ongelmaksi aina terveydenhuollon kanssa, kun ajat pitää varata puhelimitse. Tai perua puhelimitse. Luulisi, että nykyaikana oli mahdollista jo laajemminkin hoitaa ajanvaraukset, perumiset ja aikataulujen muutokset netin kautta, mutta ei. Täällä voi kouluterveydenhuollossa vain varaa netin kautta ajan terveydenhoitajalle, ei kellekään muulle. Yleensä tarvin sitä lääkäriä kuitenkin tai mielenterveyspalveluja. Ja niitä varten pitää ottaa luuri kouraan. Plus tietenkin ne tapaukset, kun vaatii useamman käyntikerran ja jokaista varten pitää itse varata aika, puhelimitse. Jostain ihmeen syystä sitä seuraavaa aikaa ei vaan voi varata siinä paikan päällä samalla vaivalla, ei lääkäri sellaisia hoida. Örgh ._.