sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pain of Salvation-kimara, osa 5: BE

"Searching for yourself is like looking for the house you stand in
How could you possibly find it?
It's everywhere
It's all you know
And there are no other points of reference"



Ei ainakaan käy helpommaksi tämä projekti edetessään. Seuraavana pohdintavuorossa nimittäin ehkä yksi progressiivisen metallin (tai koko nykymusiikin) historian monimutkaisimmista kokonaisuuksista, eli BE. Ehkäpä osittain siitä syystä tämä postaus on viivästynytkin... yli vuodella! Nyt päätin lopulta ottaa härkää sarvista ja jatkaa eteenpäin, vaikka ehkäpä minullakaan ei ole mitään uutta sanottavaa tästä levystä, muuten kuin oman mielipiteeni puolesta.

Ensimmäisiä kertoja levyä kuullessani en oikein osannut kiinnittää siihen kummemmin huomiota (yllättäen ei ollut lyriikkavihko kätösessä, eikä ajatus 100% itse musiikissa), joten se jäi julkaisun aikaan melko vähälle huomiolle. Myöhemmin, muutamien kiintopisteenä toimivien biisien kautta tämän pariin on palannut yhä uudestaan ja uudestaan, ja siitä on muodostunut itselle yksi Pain of Salvationin tuotannon parhaista kokonaisuuksista.

Ensimmäisen kerranhan levy esitettiin kokonaisuudessaan live-konsertissa, jossa oli mukana pieni orkesteri sekä erilaisia asukokonaisuuksia ja erikoisefektejä lavalla (kuten vettä, jossa arvon laulaja pääsi "kylpemään"). Levymuotoon päädyttyään albumi hioutui vielä jonkin verran musiikillisesti (melko vähän kylläkin), mutta yleinen teema ja tunnelma pysyi samana. DVD konsertista julkaistiin vasta albumin jälkeen.



Temaattisesti levyllä piilee sellainen kokonaisuus, että jos sitä alkaa liikaa miettiä, hajottaa päänsä. Olen monet kerrat yrittänyt lukea lyriikoita ja Gildenlöwin haastatteluita aiheesta, ja ihan rehellisesti sanottuna en vieläkään ymmärrä. Kokonaisuutena ja rautalankamuotoon käännettynä levyltä voi erottaa ns. pääjuonen. Tarina kertoo miehestä (en ole varma onko kyseessä yksi ihminen vai koko ihmiskunta), joka menettää läheisensä, kärsii oman kuolevaisuutensa kanssa ja lopulta keksii keinon välttää kuoleman. Levyn lopussa hän huomaa olevansa ainoa elossa oleva ihminen, ja julistaa itsensä luomakunnan kruunuksi raidassa Iter Impius. Siinä sivussa kerrotaan myös ihmiskunnan (jumalan?) tarina syntymästä tieteen ja itsetietoisuuden kehitykseen, sivilisaation kukoistukseen ja tuhoon. Ei mikään hyvän mielen tarina. Daniel Gildenlöwillä tuntuu olevan jokseenkin pessimistinen näkemys ihmiskunnan syvimmästä olemuksesta ja tulevaisuudesta, ja en voi sanoa olevani kamalan eri mieltä asiasta. Toisaalta aina on toivoa... ehkä. Joka tapauksessa levy kantaa useita teemoja joista jokainen nivoutuu yhteen toistensa kanssa. Tämä mies on Nero isolla alkukirjaimella!

Musiikillisesti levy on erittäin hajanainen ja yhtenäistä linjaa on vaikea löytää, ja ehkäpä tässä on haettu jokaiselle raidalle/osuudelle oma sopiva tyylinsä, joka jollain tavalla liittyy kyseiseen aiheeseen tai teemaan. Esimerkiksi Imago-raidalla musiikki alkaa melko kepeällä akustisella ilottelulla, mukana huiluja ja muita iloisia soittimia sekä duurivoittoisia melodioita, jotka toisaalta kappaleen edetessä myös muokkautuvat hieman vinksahtaneiksi, kuten kappaleen tarinakin (ihmiskunnan loputon tiedonjano, oppiminen ja innostuminen, joka johtaakin ahneuteen ja vallanhimoon).

Omiin korviin levy on laadullisesti hajanainen osittain, kaikkia kappaleita ei jaksa joka kuuntelukerralla soittaa läpi (esimerkiksi kokonaisuus Dea Pecuniae + Vocari Dei on jostain syystä jäänyt hieman etäiseksi). Lopulta kokonaisuus on kuitenkin riittävän dynaaminen ja parhaat kappaleet kuuluvat ehdottomasti Pain of Salvationin kärkikastiin vaikuttavuutensa ja tunteikkuutensa puolesta.

Vaikka loppuun voisi sopivasti linkittää varoittavan kappaleen mahdollisesta maailman tuhoutumisesta, se olisi ehkä liian paatoksellista, jokainen pohtikoon tätä järjettömyyttä tykönään muuna ajankohtana. Sen sijaan linkitän oman suosikkini tunteikkuudellaan, melodiallaan ja raakuudellaan iskevän Iter Impiuksen, joka miettii tarinan "päähenkilön" saavutusta herätä viimeisenä ihmisenä koko pallolla, mutta millaiseen maailmaan...



"I woke up today
Expecting to find all that I sought
And climb the mountains of the life I bought
Finally I'm at the top of every hierarchy
Unfortunately there is no one left
But me"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti