Welcom bij Nederland!

Lentokoneesta terveisiä! Varoitus, seuraa raamatunpituinen teksti...

Mitä todennäköisimmin kaikki tätä blogia lukemaan eksyneet tietävät jo aiemmassa päivityksessä hehkuttamastani "isosta jutusta", mistä piti kirjoittaa jo aiemmin vähän avaavammin, mutta hittovie kun aika kuluu ja tuntuu ettei aikaa jää kirjoittamiselle. Eikä se mikään suurin intohimoni olekaan, kunhan nyt vaan välillä on kiva lässyttää hassuista asioista. Aloitetaan nyt kuitenkin selventämällä vähän tätä tilannetta. Kaikille sitä en ole kuitenkaan ehtinyt tarkkaan selittämään, niin tässäpä nyt seuraa tiukka infopaketti.

Keväällä (joskus maaliskuussa, eli melko pian Belgian-harjoittelusta paluun jälkeen!) saimme koulun sisäisen verkon kautta viestiä, että olisi vapautumassa eläintenhoitopaikka vuodeksi Hollantiin. Ihan tarkkaa tietoa ei ollut, että millaista ja missä ja miten etc. Koulukavereiden kannustuksesta päätin sitten vähän ottaa selvää ja pistää ihan huvikseni hakua, jos vaikka nappaisi. Eipähän sitten olisi valmistumisen jälkeen huolia siitä, mitä tekee valmistumisen jälkeen. Ja kas, pääsin puhelinhaastatteluun (joka jännitti enemmän kuin kehtaisin myöntää), ja heti seuraavalla viikolla (synttärien jälkeen!) tuli maili, että tervetuloa, olet valittu noin sadan hakijan joukosta. Melkoista.

Homma siis on osa EU:n 18-30-vuotiaiden nuorten kansainvälistämisprojektia (Youth in action), jonka tarkoitus on lisätä tuonikäisten ihmisten kiinnostusta kansainväliseen työhön, matkustamiseen ja muutenkin liikkumiseen EU-maiden välillä. Tämä kyseinen EVS-ohjelma (European Voluntary Service) työllistää nuoria ympäri Eurooppaa erilaisiin non-government järjestöihin, joista käsittääkseni kaikki liittyvät jollain tapaa ns. pehmeisiin arvoihin tai kestävään kehitykseen (ihmisoikeusjärjestöjä, vammaispalveluja, luonnonsuojelujärjestöjä, nuorisotyötä ja sen sellaista). Nämä järjestöt eivät varsinaisesti ole oman maansa tukirahojen saajia, vaan hankkivat rahoituksensa itsenäisesti. Lisäksi mukana on ns lähettävä organisaatio (minulla HRAKS eli Hyvinkään-Riihimäen seudun Ammattikoulutussäätiö) sekä erillinen vastaanottava organisaatio, jotka auttavat vapaaehtoista käytännön asioiden (rahoitus, matkat ja vakuutukset) järjestelyssä sekä neuvonnassa.

Tuleviin töihini kuuluu kädellisten (eli siis erilaisten apinoiden) sekä muiden nisäkkäiden hoito AAP-nimisessä järjestössä. Se on eräänlainen kuntoutus/kotiutuskeskus eläimille, jotka ovat olleet jollain tavalla huonoissa oloissa, esimerkiksi eläinkokeiden kohteina, laittomasti maahantuotuina lemmikkeinä jne. AAP sijaitsee Almeressa, joka on n. 30km matkan päässä Amsterdamista. Työtehtäviini kuuluu mm. eläinten ruokkiminen, aitausten siivous, virikkeiden suunnittelu ja tekeminen, aitausten ulkoreunan tarkistukset ja muut vastaavat puuhat, mitkä voivat muuttua osaamisen ja oppimiskyvyn mukana. Esitin jo haastattelussa kainon toiveen päästä myös klinikan puolelle vähän opiskelemaan, koska olen kuitenkin tehnyt lyhyen työharjoittelun Suomessa klinikalla ja ajatuksena olisi myös sinne puolelle ehkä jatkaa, jahka palaan Suomeen. Saas nähdä! Interesting fact: Korkeasaaren uudet berberiapinat ovat kotoisin AAP:ista :) (eli siellä on siis kontakteja ja mikäs sen mukavampi kuin jos saisi vähän jalkaa oven väliin vaikkapa sinne suuntaan!)

En saa tästä työkeikasta varsinaisesti palkkaa, mutta pientä, yhteensä noin opintotuen suuruista ruoka- sekä taskurahaa. Lisäksi pitää osallistua jonkinnäköiseen orientaatiokoulutukseen, puolen vuoden kohdalla "mid-term evaluation"-arviointiin sekä kirjoittaa jonkinnäköistä portfolion tyylistä pakettia, jonka avulla kirjoitan sitten loppuraportin, minkä perusteella saan tästä jaksosta Youth Passin eli ns. työtodistuksen.

Viimeiset viikot Suomessa menivät melkoisessa huurussa. Koko ajan oli kiire tehdä jotakin, milloin käydä virallisia papereita allekirjoittamassa Hyvinkäällä, milloin nähdä ystäviä siellä sun täällä. Aikamoista rallia! Vieläkin tuntuu että apua, olenko unohtanut jotakin tärkeää... Toki kaikkia kavereita ei ehtinyt nähdä (Laura!!! ;_;), ja Helsinki-kiertuekin jäi vähän kesken (ainakin Pihlajasaari, Temppeliaukion kirkko, Kansallismuseo ja Heureka jäivät vielä odottamaan visiittiä), mutta viralliselta osin pitäisi kaiken olla kunnossa rokotuksia myöten. Sain myös kokea yksityisen lääkäripuolen tehokkuuden, kun piti todistella tuberkuloosi-negatiivisuuttani, eikä sitä jostain syystä saanut testata kunnallisella puolella ilman epäilystä tartunnasta. Joka tapauksessa, nopea yleislääkärikäynti, josta heti perään lähete röntgen-kuvaan, ja aikaa meni tähän koko hommaan yhteensä alle tunti. Samalla sain reseptin hepatiittirokotteille, joista ensimmäisen otinkin jo Suomessa. Hintaahan tälle lystille tulikin ihan kivasti, mutta onneksi moiset korvataan takaisin tilille myöhemmin syksyllä. Kerryttääpähän sitten matkakassaa ;)

Suunnittelin ensin jatkavani tähän myös hieman kesästäni Helsingissä, mutta ehkäpä jatkan sitä toisaalla, jotta saan tämän ulkomaa-blogailun nyt jollain tapaa alkuun, eikä tämä viesti veny ihan ylipitkäksi :P

ps. Tällä hetkellä menossa kolmas päivä ulkomailla, ja toinen päivä sairaana, ughh. Ensimmäisen työpäivän jaksoin pelkän innostuksen varassa, mutta siitäkin kerron lisää tuonnempana! Nyt vaan lepiä päähän, jotta sitten sunnuntaina taas jaksaa töitä. (kyllä, työviikot ovat nelipäiväisiä ^_^)