Navettaviikko! Kääk!

Perinteinen matkallelähtöstressi alkoi jo eilen illalla pakkaamissessioista. Ei, pakkaamista ei missään tapauksessa voi tehdä päivää tai paria aikaisemmin. Tarviihan niitä tavaroita vielä ennen lähtöä! Onneksi muistin ottaa kaiken oleellisen (tai sitten muistan huomenna jotain oleellista jääneen kotiin - vooooooii paska)...

Aamukin meinasi mennä pieleen kun herätyskellon radioäänet olivat mystisesti säätyneet pienimmälle mahdolliselle volyymille, en siis kuullut herätystä lainkaan. Heräsin sitten ihan itsekseni (alitajunta, kiitos tuhannesti!) katsomaan kelloa vain huomatakseni että iiiihan hiljaisella siellä joku Queenin biisi radiossa soi, ja kello on 6:53. Ei muutakun juoksuaamupala ja loput romppeet laukkuun ja menoksi.

Bussiin en enää ehtinyt, koska Ventoniemi oli kaikessa viisaudessaan päättänyt, että klo 8:45 bussia (jolla olisin vielä mukavasti ehtinyt kymmeneksi koululle kuten syyspuolella) ei liikennöidä vuoden alusta eteenpäin. Että kiitos vaan kovasti. Junalla sentään vielä ehdin perille ajoissa. Siitäkin piti maksaa itsensä kipeäksi, kiitos nousseiden lippuhintojen.

Päästiin onneksi ajoissa tunneilta syömään "päivällistä", josta vaatteidenvaihtoon. Iloinen yllätys oli, että haalaripukuhuoneen ovi oli lukossa. No kiva. Ei muutakun navetalle hakemaan avainta ja takas vaihtamaan...

Ensimmäinen iltavuoro oli pelottavan helppo. Toki oli siinä sellaista hakemista, että missäs järjestyksessä tämä juttu menee ja kun piti joitakin lehmiä lypsää ns. erikseen kattilaan (maito ei saanut tietystä utareesta mennä säiliöön) ja piti jotakin utaretta tulpata ja sitten pitäisi samanaikasesti seuraavaa lehmää jo valmistella ja vahtia ettei lypsimet ole huonosti kiinni ja ja ja... Että ehkä se siitä kunhan rutinoituu.

Positiivista oli, että yksikään lehmä ei potkaissut, eikä tullut paskaa päähän tai muuallekaan (paljoa), enkä panikoinut tai satuttanut lehmiä, ja aina mokaillessa varmistinkin opettajalta, että kunhan lehmään ei vaan sattunut... Aika pitkäpinnasia elukoita nuo onkin, kun kestävät lähes joka viikko tällaista kurmotusta, aina vaan uudet oppimattomat tyypit tulee nänneistä nipistelemään. Hurjaa.

Ängelmä ja Vellamo tyytyväisinä

Näin ekan illan jälkeen ei kamalasti vielä väsytäkään, mutta kattellaan sitten loppuviikosta millasessa hapessa sitä on. Kaiken muun kivan ohella kun tässä on vielä neljä eläinaiheista koettakin (kissat, piennisäkkäät, koirat ja matelijat).