"In time of war the first casualty is truth."
Ensinnäkin, tarkoitukseni ei ollut pitää näin pitkää taukoa, mutta sen ohella että on ollut ihan mielettömästi kiireitä, olen pitkittänyt tämän blogin kirjoittamista, kun en ole meinannut monenkaan kuuntelun jälkeen saada kunnollista otetta levyyn. Se onkin toinen niistä Pain of Salvationin levyistä, johon ei ole ottanut minkäänlaista kosketusta tähän mennessä. Ehkä on jo aikakin tutustua.
Levyn teemana on jälleen kevyitä aiheita, kuten sota, ydinjäte ja ihmisen osa järjettömässä suuressa "koneessa", josta koitamme niin kovasti pyrkiä pois. Mutta onko ulos pyrkimisessä lopulta mitään järkeä... Tarina joka tapauksessa kerrotaan aseteollisuudessa työskentelevän miehen näkökulmasta. Sen verran mitä tätä nyt on ymmärtänyt, on vallan hyvää pohdintaa vaikeista aiheista.
Omiksi suosikeiksi ainakin tällä erää muodostuvat The Big Machine, New Years Eve ja upea Water sekä herkkä Pilgrim erottumalla selkeästi joukosta. Eeppinen päätösbiisi Inside Out ansaitsee myös kunniamaininnan.
Kokonaisuutena One Hour... on vähintäänkin monimutkainen, ja sellaisenaan pureskeleminen on kieltämättä hieman vaikeaa. Itse asiassa Entropiankin sisälle aloin päästä vasta muutama viikko blogipostauksen kirjoittamisen jälkeen, kun muutamat biisit alkoivat avautua enemmän, ja ehkä tämäkin tekee samoin. Ja sehän sopii, sillä se tämän diskografian läpikäynnissä on ideanakin: päästä lähemmäksi niitä vähemmänkin tuttuja PoS-levyjä.
Jos nyt yksi raita taas irrotetaan levyltä, niin olkoon se vaikkapa New Year's Eve, jota keikoillakin on joskus kuultu. One Hour:illa on nimittäin kaikkein vähiten livenä kuultuja biisejä (ainakin Setlist.fm:n mukaan), ja syynä tähän lienee se, että se on Daniel Gildenlöwin mielestä Pain of Salvationin "huonoin" levy. Kaikki on niin suhteellista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti