Many beer. Much drunk. Wow.

Hupsista! Melkein kaksi viikkoa edellisestä postauksesta, ja tässähän on tapahtunut vaikka mitä. Vaikkakaan ei niin paljoa siellä opiskelurintamalla, minkä takia tänne alunperin tultiin, mutta näinhän se usein menee. Ei sillä, harjoittelussa on ollut kivaa ja olen oppinut uutta ja kaikki siihen liittyvät duunit olen kyllä tehnyt. Mutta hommahan on periaatteessa samaa kuin Suomessakin löytöeläinkodissa.

Focus!

 Olutpäiväkirja sen sijaan porskuttaa jo 36 erilaisessa olusessa, ja matka jatkuu (älkää kysykö miten, kysykää miksi). Oikein on ollut opettavainen kokemus se ainakin. Ja myös sen päiväkirjan pitäminen on hieman haasteellista kun osa mielipiteistä tulee kirjoitettua vasta jälkikäteen, etenkin viikonlopuilta on ollut hieman hatarat makumuistikuvat. Jostain kumman syystä.

Örp. Kaksi näistä on jo juotu, Gouden Carolukset ja Delirium Tremens lähtee kotiin.

Viime viikonloppuna kävin veljen ja kälyn kanssa tekemässä pienen turistireissun Leuveniin, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Brysselistä itään. Kaupunki on muuten pieni ja vaatimaton, mutta siellä oli se yksi paikka, josta aiemminkin mainitsin, nimittäin The Capital. Baari, joka kehuskelee kellareistaan löytyvän 3000 erilaista olutta. Ja eikun maistelemaan!

Tässä siis vain yksi sivu monesta KYMMENESTÄ.

Mutta ongelmaksi muodostui yllättäen liika valinnan vapaus. Tarjoilijat eivät ihan kaikkia oluita voi tietää ja muistaa, joten pitäisi itse tietää mitä on tilaamassa. Listassa toki lukee oluiden nimet ja väri/tyyppi sekä vahvuus. Listanumeron perusteella tehdään tilaus ja tarjoilija tuo sen pöytään. Onneksi olin muutaman Suomessa harvinaisemman olusen kysellyt talteen itselleni, joten niistä oli hyvä aloittaa.

De Dolle-panimon arabier. Ei ehkä omaan makuun.

d'Ecaussines Ultrabrune. Uusi maltainen rakkauteni.

Ja ilta sen kun jatkuu...

Lasivalikoimassa riittää

Kellarissa ei ole luurankoja tai piilotettuja vaimoja, vaan OLUTTA

Struise Brouwers'in Elliot Brew.

 Mutta voi, kun ei ole niin kamalan hyvä alkopää, niin vain kuusi juomaa saatiin illan aikana alas. Puolustuksekseni täytyy kyllä todeta, että ne oli kylläkin vahvemmasta päästä, kaikki yli 8%. "Seliseli", siellä joku jo huutaa takarivissä.

No hei. Tehtiin me siellä muutakin! Käytiin katsomassa kaikki (kolme) nähtävyyttä, ajettiin Stella Artoisin panimon ohi ja syötiin pannaria.

Onneksi otettiin vain yksi annos. Tuhti eväs!

Kaupungintalo. Mieletön. Tsiigatkaa nyt kaikkia noita patsaita!

Kirkko on vinossa. Vai olinko minä vinossa?

Breakfast of (hungover) champions. NYT VITTU KAIKKEE NAAMAAN!

Siellä se oli, ja sinne se jäi. Ei jaksettu käydä, oli parempaa maisteltavaa odottamassa!

Jatkamme harjoituksia!