sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Many beer. Much drunk. Wow.

Hupsista! Melkein kaksi viikkoa edellisestä postauksesta, ja tässähän on tapahtunut vaikka mitä. Vaikkakaan ei niin paljoa siellä opiskelurintamalla, minkä takia tänne alunperin tultiin, mutta näinhän se usein menee. Ei sillä, harjoittelussa on ollut kivaa ja olen oppinut uutta ja kaikki siihen liittyvät duunit olen kyllä tehnyt. Mutta hommahan on periaatteessa samaa kuin Suomessakin löytöeläinkodissa.
Focus!
 Olutpäiväkirja sen sijaan porskuttaa jo 36 erilaisessa olusessa, ja matka jatkuu (älkää kysykö miten, kysykää miksi). Oikein on ollut opettavainen kokemus se ainakin. Ja myös sen päiväkirjan pitäminen on hieman haasteellista kun osa mielipiteistä tulee kirjoitettua vasta jälkikäteen, etenkin viikonlopuilta on ollut hieman hatarat makumuistikuvat. Jostain kumman syystä.

Örp. Kaksi näistä on jo juotu, Gouden Carolukset ja Delirium Tremens lähtee kotiin.
Viime viikonloppuna kävin veljen ja kälyn kanssa tekemässä pienen turistireissun Leuveniin, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Brysselistä itään. Kaupunki on muuten pieni ja vaatimaton, mutta siellä oli se yksi paikka, josta aiemminkin mainitsin, nimittäin The Capital. Baari, joka kehuskelee kellareistaan löytyvän 3000 erilaista olutta. Ja eikun maistelemaan!
Tässä siis vain yksi sivu monesta KYMMENESTÄ.
Mutta ongelmaksi muodostui yllättäen liika valinnan vapaus. Tarjoilijat eivät ihan kaikkia oluita voi tietää ja muistaa, joten pitäisi itse tietää mitä on tilaamassa. Listassa toki lukee oluiden nimet ja väri/tyyppi sekä vahvuus. Listanumeron perusteella tehdään tilaus ja tarjoilija tuo sen pöytään. Onneksi olin muutaman Suomessa harvinaisemman olusen kysellyt talteen itselleni, joten niistä oli hyvä aloittaa.
De Dolle-panimon arabier. Ei ehkä omaan makuun.

d'Ecaussines Ultrabrune. Uusi maltainen rakkauteni.
Ja ilta sen kun jatkuu...

Lasivalikoimassa riittää

Kellarissa ei ole luurankoja tai piilotettuja vaimoja, vaan OLUTTA

Struise Brouwers'in Elliot Brew.
 Mutta voi, kun ei ole niin kamalan hyvä alkopää, niin vain kuusi juomaa saatiin illan aikana alas. Puolustuksekseni täytyy kyllä todeta, että ne oli kylläkin vahvemmasta päästä, kaikki yli 8%. "Seliseli", siellä joku jo huutaa takarivissä.

No hei. Tehtiin me siellä muutakin! Käytiin katsomassa kaikki (kolme) nähtävyyttä, ajettiin Stella Artoisin panimon ohi ja syötiin pannaria.

Onneksi otettiin vain yksi annos. Tuhti eväs!

Kaupungintalo. Mieletön. Tsiigatkaa nyt kaikkia noita patsaita!

Kirkko on vinossa. Vai olinko minä vinossa?

Breakfast of (hungover) champions. NYT VITTU KAIKKEE NAAMAAN!

Siellä se oli, ja sinne se jäi. Ei jaksettu käydä, oli parempaa maisteltavaa odottamassa!
Jatkamme harjoituksia!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Viikonloppu Haagissa


Olutpäiväkirja edistyy. Tämä viikonloppu tuli vietettyä Haagissa (siis Den Haag, kuulemma Belgiassa on toinen Haag, mutta ilman etuliitettä. Tämä on tärkeää!), ja belgiolutkokeiluiden sekaan mahtui myös muutama oiva (lentävä) hollantilainen olut. Aijai. Olen siis tosiaan pitänyt "olutpäiväkirjaa" itselleni täällä ollessa, eli listaan ylös mitä kaikkea on tullut maisteltua, ja muutama sana kuvausta (mikäli vielä muistaa mausta jotain, heh) millainen olut oli kyseessä, ettei tule sitten otettua liikaa samoja, sehän olisi huutava vääryys! No, postaan sen tulokset sitten vaihdon päätteeksi. Tähän mennessä olen pysynyt hyvin tahdissa, olut per päivä, ellei jopa ala olemaan vähän edelläkin eilisen ansiosta ;)

Junalippujen ostaminen ainakin onnistui kätevästi netistä, kun vain löysi oikean sivuston, mistä niitä saa. Belgian ja Alankomaiden välillä kulkee paljon junia päivittäin, ja Gentistä Haagiin oli tarjolla monta vuoroa tunnissa, jopa jotain "supernopeita" Thalys-junia, jotka olisivat maksaneet kolminkertaisen hinnan tavalliseen verrattuna. Voitettua aikaa tällä vuorolla en nyt muista, mutta ei se kyllä niin paljon ollut, että olisi sen arvoista... Joka tapauksessa, yksi vaihto Antwerpenin keskusasemalla, ja yhteensä matka kesti n. kolme tuntia. Junat olivat tosin aika täysiä, ja käsittääkseni se johtui jostain "BeNeLux weekend"-tarjouksesta, jonka ansiosta minäkin sain meno-paluuliput suhteellisen edullisesti. Vinkkiä VR:lle: Gent-Haag väli on n. samanpituinen kuin Helsinki-Tampere, ja yhdensuuntainen matka täällä IC-junalla maksoi 20€ - siis aikuiselle. Kilpailun vapautumista odotellessa.

Antwerpen Centraal - eeppinen juna-asema.

Raiteita on useammassa kerroksessa. WHOA.
 Lauantaipäivänä käytiin Rotterdamissa pienellä shoppailukierroksella, ja kauppojahan siellä riittää! Harmikseni ei vain löytynyt hiusväriä, jota etsin. Täälläpäin ei siis kamalasti noita underground-liikkeitä löydy, tai sitten ne on TODELLA underground. Eli ei mitään Cybershopeja tai Morticiaa kannata hakea isoimmilta ostareilta. Tai sitten en ole vain osannut etsiä. Damn it! Hiukset vaan haalenee (heh heh, Van Halen) ja mistään ei löydy apua ;_; markettiväreihinhän en sorru! Ellei ole ihan äärimmäinen pakko, ja kohta alkaa olla siinä rajoilla. Jokin kampaamokin vois toisaalta tarjota ihan järkevän värisen lopputuloksen ja vieläpä neuvoa sitten miten jatkaa, kun kotona jatkan todennäköisesti taas Crazy Coloreilla.

Hiusvärien sijaan tulikin sitten pitkästä aikaa ostettua vähän uusia vaatteita. Ja pitkästä aikaa tarkoittaa tässä tapauksessa n. kahta viikkoa, koska ennen Suomesta lähtöä innostuin myös kipaisemaan Cybershopissa ex tempore -ostoksilla, vaikka ei ollut edes tarkoitus (mutta olihan kissamekko ja kissalegginsit erittäin oleellinen ja hieno ostos)! Yleensä kun teen ostokset pääasiassa tyyliin "farkut ja muut UFFilta ja alusvaatteet Seppälästä". Ja aika monesti kauppoja kierrellessä ja tavaroita katsellessa käy niin, että katson jotain kivannäköistä asiaa, ja mielessä kaikuu "et sä tartte tota, et sä tee sillä mitään, sulla on jo tollanen/tollaset/tollasia", mikä on ihan tervettä, paitsi sitten kun oikeasti tarttisi löytää jotain oleellista, mutta edelleen samat lauseet toistuu pään sisässä.

Jee! Siinä se nyt on!
Noh. Rotterdamissa valikoimaa riitti kaupoissa, monella kadulla oli lähes silmänkantamattomiin kulutusparatiisia. Ns. peruskaupoista en kamalasti omaa silmää miellyttäviä vaateparsia löytänyt, mutta The Sting-kaupasta lähti mukaan Seven Sisters London-merkkinen "rebel bad girl" paita ja uusi vyö housuihin. Sitten päästiinkin mun paratiisiin, jota olen kuolannut jo pitkään nettikaupan muodossa. Nimittäin Desigual. Sinne saisi menemään varmaan satoja ja satoja euroja jos vain olisi varaa ostella. Ja niin olisi nytkin lähtenyt laukkua ja housua ja ties mitä roinaa ja rompetta mukaan, mikäli budjetti olisi riittänyt. Toisaalta onneksi ei riittänytkään, ettei matkalaukku täyty epäoleellisuuksista ;)

Alennusmyynnit ovat vaarallisia. Alunperin Desigualista lähdin etsimään vain ns. välikelin takkia (vastaa täkäläisiä talvitakkeja...), mutta koska lauantaina oli joku erikoistarjous, jolla kolmen artikkelin ostaessaan sai kaikista -50%. Vooooi kyllä! Siispä mukaan lähti myös Inspired By Cirque du Soleil-mallinen pitkähihainen tunika/mekko (ja käly otti sitten kolmanneksi itemiksi itselleen mekon). Kyllä nyt kelpaa tovin bilettää! Takkivalikoimaa zoomailin pitkän tovin, ja tietenkään sitä mikä eniten olisi omaa silmää miellyttänyt, ei löytynyt omassa koossa, ja malli oli muutenkin tosi tiukka rintamuksen kohdalta. Höh. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen takkiin, jonka lopulta valitsin. Musta villakangastakki, jossa on takana logo ja edessä pieni brodeeraus, sekä erittäin imartelevasti istuva leikkaus, vyötärön ympäri ulottuva vyö sekä kauluksessa tosi muhkea neulottu villa"kauluri", jonka voi halutessaan irrottaa. Ja hintaakin tuli tälle komeudelle vain 92€. Vieläkö hehkutan lisää? Jos olen joskus jostain vaatteesta ollut iloinen, niin se on tämä.
Pahoitteluni jo etukäteen niille, joita ko. aihe harmittaa, sillä nyt seuraa hieman hehkutusta.

Illan kohokohta ja oikeastaan koko Haagin reissun syynä olikin sitten Anneke van Giersbergenin keikka Paard van Trojessa. Sen, joka ei Annekea tiedä, sietää hävetä nurkassa vähintään 15 minuuttia ja käydä sen jälkeen kuluttamassa aikaa Spotifyssa The Gatheringin sekä neidin oman tuotannon parissa vähintään pari tuntia. Upeampaa naisvokalistia saa hakea. Anneken äänessä löytyy särmää, siroutta, enkelimäisyyttä ja vahvuutta, mitä ei ihan jokaisella amyleellä tai tarjaturusilla vaan olekaan. Lisäksi koko ihminen suorastaan säteilee ympäristöönsä positiivista energiaa, mikä ilmenee jo keikan aikana hymyn läpi lauletuilla seteillä, ja myös keikkojen jälkeen fanitapaamisilla. Ja Anneke tulee aina, siis joka keikan jälkeen paitatiskille moikkaamaan fanejaan. Hänellä on aina aikaa jokaiselle ja aina on jotain sanomista ja juteltavaa, eikä tilanteet ole pelkästään geneeristä nimmarinkirjoittelua hohhoijaa-tyyliin kuten joillakin muilla isoilla staroilla. Eikä hän laskuta fanejaan tästä ilosta...


Olen tavannut Anneken nyt neljä kertaa, ja on joka kerta jotenkin ihanaa, kun Anneke muistaa kasvot, vaikkei välttämättä nimeä, ja kysyy kuulumisia ja nytkin ihmetteli heti kärkeen että mitäs sä teet Hollannissa ja muutenkin jutteli kuin vanhalle tutulle. Anneke seuraa myös facebook-sivuaan (sekä yksityistä että bändisivuaan) niin tarkasti, että pistää ihmettelemään, miten hänellä on aikaa käydä tykkäilemässä fanikuvia ja ties mitä muita päivityksiä... Viimeksi joulun keikalle vein bändille maustekakun lahjaksi, ja jälkeenpäin sain oikein fb-seinälle terveiset, kuinka hyvin kakku oli maistunut kaikille. IHANA NAINEN! :) <3

Keikkakin alkoi mukavan ajoissa (tästä vinkkiä suomalaiselle keikkakulttuurille...) jo 21:00, jonka jälkeen olikin mukava suunnistaa jatkoilemaan the Rootz-nimiseen olutbaariin. Juomavalikoima oli vallankin kattava, ja muutaman hollantilaisen tumman jälkeen olikin mukava ihailla paikan ammattitaitoista ja erittäin komeaa baarimikkoa. Eikä hän ollut yhtään liian pitkäkään ;) Harmi vaan ettei tällainen ujo suomalainen uskalla puhelinnumeroita tai mitään muutakaan sensuuntaisia kysellä. Olutsuositukset otin toki riemulla vastaan kuin kiltin asiakkaan kuuluukin! Kuittiin jätin sitten ujot kiitokset ja terveiset :P
...ja roimasti tippiä ;)
Sunnuntaiherätys oli vähintäänkin väsynyt, mutta tyytyväinen. Aurinkoisen sään kunniaksi päätettiin rötväämisen sijasta käväistä Goudassa pyörähtämässä. Harmillisesti kuitenkin suurin osa kivoista pikkukaupoista ja kahviloista oli suljettuna ja ravintolatkin olivat avaamassa jo kun tehtiin lähtöä, joten reissu jäi vain pieneen kävelykierrokseen keskustassa. Vanhat rakennukset tosin riittää mulle, on ihanaa vain katsella ja miettiä mielessään millaista historiaa nekin kaikki talot ovat aikanaan nähneet. Ei sellaisia ihan joka kulmassa tule Suomessa vastaan. Eikä sitä samalla tavalla osaa arvostaa asioita, joita näkee "joka päivä koko ajan".

Goudan kaupungintalo. Ei ole tehty juustosta.
Noniin, eiköhän tässä tälle erää taas ole proosaa luettavaksi, jos näitä nyt joku seuraa... Ensi viikonlopulle on suunnitelmissa löytää uusi baari, josta kuulin työkaverilta. Hän kertoi, että tässä kyseisessä baarissa on KAIKKIA belgialaisia oluita tarjolla, ja baarin kellarissa on erikseen työntekijöitä vain sitä varten, että löytävät hyllyväleistä asiakkaiden tilaukset, ja toimittavat ne pöytään. Katsotaan mitä google tästä tietää...