maanantai 20. tammikuuta 2014

Welcome to Gent

Vettä sataa ja taivas on harmaa. Mieli on silti avoin ja jokseenkin positiivinen.
Tällaisista maisemista...

...tällaisiin maisemiin

Ajettiin veljen kanssa Haagista Gentiin aamuysin jälkeen, ja kämpillä oltiin perillä puoliltapäivin, ja hetki piti odottaa että joku tuli kertomaan että mikä on homman nimi (ja mikä on mun huone). Oltiin siis hieman etuajassa, kuin mitä paikalliset oli olettaneet. Keittiö ja saniteettitilat löytyy yläkerrasta, samoin pesukone (jes! ei tartte käyttää pesulaa). Huoneessa on vielä toistaiseksi aika kylmä, ja remppa kesken, lattialistat puuttuu, mutta eiköhän tämä tästä.

Okei, eka huomio: tässä on junarata ihan vieressä. Ääni ei ole kova, mutta talo hieman tärisee junien ohi ajaessa. Friikkiä. Ei noita kuitenkaan kamalan usein tuosta mene, vaikka kyseinen asema onkin Gentin toiseksi vilkkain. Ehkäpä tuo minun rataosuus on vain rahtiliikenteelle tai joillekin tietyille linjoille?
Söin noin neljä tuntia sitten. Ei oo vieläkään nälkä.

Kamojen tuonnin jälkeen käveltiin veljen kanssa lähimpään avoimeen ruokapaikkaan, joka sattui olemaan jonkinnäköinen sandwich bar. Söin juustoa, kananmunaa, suolakurkkua, salaattia ja majoneesia sisältäneen vaalean patongin. NAM. Jos täällä ihan perusmättö on näin hyvää, niin mitenkähän on muun muonituksen laita?!

Ruokailusta veli lähti Brysseliä kohti työjuttuja hoitelemaan ja itse päätin lähteä käymään vilkaisemassa harjoittelupaikkaa. Matka ei ollut kuitenkaan kauhean pitkä, joten apostolinkyydillä mentiin. Sateisesta säästä huolimatta oli ihan kivat maisemat. Itse paikassa en vielä kuvannut, koska ajattelin että sitä nyt tässä ehtii tuijotella ja zoomailla. Talo oli melko vanha, vähän likainen, mutta aika perus eläinhoitolahommilta vaikutti mitä nyt ehdin vilkaisemaan. Siellä oli paljon (äänekkäitä) koiria o.O
Heh heh!

Kanaaleja on täällä paljon, joten pitää tarkkailla karttaa kun liikuskelee, joka kadunkulmasta ei pääsekään aina toiselle puolelle...


Citadelparkissa löytyi mystiset portaat...

...joita seuraamalla pääsi mietiskelevän patsaan tykö

Portaat veivät myös alas...

...mystisennäköiseen onkaloon!

Haikara oli tottunut ihmisiin, ei pelännyt yhtään

Katutaidetta matkan varrelta
Ja jotta kaupungin tutkiminen olisi helpompaa, eikä lukeminen loppuisi kesken...
Takaisinmatkalla käväisin myös paikallisessa ruokakaupassa tekemässä tarpeelliset ostokset jotta en nälkiinny täällä "kotona" hengaillessa. Ruoan hintataso ei kamalasti eroa Suomesta, mutta toisaalta, tuo oli pikkukauppa, joten pitänee tehdä pientä vertailua.

Suunnittelin vielä reissua hakemaan paikallista matkakorttia, mahdollisesti uusia kenkiä (koska lenkkarit on töitä varten ja korkkarit ei oo kävelyyn tehdyt, ja talvikengät jätin Haagiin, koska ei niitä täällä olisi tarvinnut), ja ehkä pikavisiittiä johonkin paikalliseen pubiin, josta löytyisi maistajaiseksi joku mainio belgiolut, joita täällä ollessa voisi koittaa maistella mahdollisimman monta erilaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti