Eläinten viikon Kissaseminaari

Long time, no write! Radiohiljaisuuden tällä kertaa saa päättää viime viikolla vietetty Eläinten viikko sekä siihen liittyvä SEY:n vuosittain vaihtuva teema, joka tänä vuonna oli "Kissa ja myytit". Tarkoituksena oli siis hälventää kissoihin liittyviä myyttejä latomalla faktaa pöytään jos toiseenkin.

Eläinten viikolla järjestettiin jos jonkinlaista tapahtumaa, ja itse osallistuin jo eläinten päivää edeltävään seminaariin "Kissan elämää kaiken ikää". Puhujina toimivat Felina-kissaklinikan johtava eläinlääkäri ja kissaterveyden erikoisasiantuntija Suvi Pohjola-Stenroos sekä biologi ja kissojen käyttäytymistä tutkiva Helena Telkänranta. Kirjoittelin muistiinpanoja kynä sauhuten ja ranne kipeänä, mutta kaikkea en tietenkään saanut ylös. Ajattelin haluaville nyt aukoa tähän joitakin kiinnostavimpia pointteja Telkänrannan luennoista, sillä Pohjola-Stenroosin esitykset ovat powerpoint-muodossa Felinan nettisivuilla.

Suomessa hylätään tai lopetetaan vuodessa arviolta jopa 20 000 kissaa

Seminaarin aluksi SEY:n omat toimijat esittäytyivät ja kertoivat karua faktaa Suomen löytökissatilanteesta, mistä on vaahdottu jo vuosia, ja tilanne ei silti tunnu muuttuvan. Tärkeimpänä muutoksen voimana eläinsuojeluaktiivit uskovat olevan kissojen leikkauttamisen jo varhain, ennen sukukypsyysikää ja ennen luovutusta, jolloin karanneet (tai hylätyt) kissat eivät alkaisi lisääntymään ja loisi uusia villikissapopulaatioita luontoon ja maaseudulle (kaupungissa tällaiset populaatiot ovat harvinaisempia).





Mutta, sitten ne muistiinpanot. Yritän saada lauseisiin jotain järkeä, mutta paperilla on siis lähinnä ranskalaisia viivoja ja sanoja. Ja lisää viivoja. Ja nuolia. Ja numerointia.

Kissanpennun kasvu ja kehitys
Noin 10 päivän iässä (aikahaarukka on viikosta kahteen viikkoon) kissanpennun silmät ja korvakäytävät alkavat aueta, tähän asti se elää täydessä pimeydessä ja hiljaisuudessa, eikä siis saa ympäristöstään mitään vaikutteita. Tästä pisteestä, kun kuulo- ja näköaisti alkavat vaikuttaa, alkaa tärkeä ajanjakso, joka määrittää koko kissan persoonallisuuden ja käyttäytymisen.

1. Sosiaalisen herkkyyden kausi (social sensitivity) alkaa 2 viikon iästä jatkuen 7-8 viikon ikään (joissakin asioissa 10 viikon ikään). Tässä vaiheessa on tärkeää usein toistuvat, myönteiset kokemukset. Yhden ihmisen seurasta sekä pentueen muista jäsenistä ja emosta oppii, että tuttuihin voi luottaa. Eli saadaan omistajaan luottavainen ja tottuvainen kissa. Mikäli tänä aikana pentu näkee vieraita (jotka siis eivät kohtele sitä huonosti!), se oppii, että vieraisiinkin voi luottaa, eli saadaan myös vieraisiin sopeutuvainen kissa, joka ei heti kyläilevien kavereiden saapuessa mene piiloon sängyn alle. Tänä aikana on myös tärkeää tutustuttaa kissanpentu lapsiin, koiriin ja muihin ympäristön erilaisiin asioihin, jotta siitä ei tule säikkyä.

• 1-4 ihmiskontaktia -> luottaa tuttuihin
• Yli 4 ihmiskontaktia -> luottaa myös vieraisiin

Kissa ei kuitenkaan luule ihmistä/omistajaa kissaksi. Kissa myös ymmärtää, että lapsi on eri asia kuin aikuinen, siksi kissanpentu onkin totutettava lapsiin erikseen. Ja tässä tuli huomautus, että sellaisiin lapsiin, jotka jo valmiiksi osaavat olla ns. kiltisti kissojen kanssa, eivät revi hännästä tai töki silmiin tai muuta kissalle epämieluisia asioita. Tämä pätee myös aikuisiin ihmisiin ja muihin eläinkontakteihin: näiden on oltava kissalle mieluisia.
Navettakissat ja villikissat eivät luota täysin ihmiseen juuri siitä syystä, että ne eivät tämän herkkyyskauden aikana ole saaneet tarpeeksi ihmiskontakteja. Mikäli kotihoidossa on villin emon pennut, on oltava tarkkana (tähän en muista mitään lisäkommenttia, että millä tavalla tarkkana pitäisi olla).

2. Ympäristön virikkeellisyyden herkkyyskausi kestää n. 4 viikon iästä 12 viikon ikään. Tänä aikana pennun tulee kokea mahdollisimman paljon ääniä, tuoksuja ja tapahtumia. Erilaiset paikat (huoneet) sekä kiipeilytilat kannattaa tehdä tutuiksi ja kannattaa antaa paljon uusia leluja ja tutkittavaa. Näistä kehittyy rohkeus uusien asioiden suhteen. Eli kissa ei pelkää matkustamista, muuttamista tai uusia asioita niin paljon vaan kohtaa ne terveellä uteliaisuudella.

3. Kielen oppimisen herkkyyskausi alkaa jo 2-viikkoisena ja kestää 14-viikkoiseksi asti. Tänä aikana kissa oppii ymmärtämään toisten kissojen signaaleja. Eli toisten kissojen ymmärtäminen ja niiden kanssa kommunikointi on suurimmaksi osaksi opittua, kuten ihmistenkin kieli. Signaalien tuottaminen itsessään sen sijaan on luontaista. Tällaisia signaaleja on kaikki eleet; korvien asennot, turkin ja hännän pörhistämiset jne. Eli mikäli pentu luovutetaan liian varhaisessa iässä muista, tai kasvaa yksin, sen on vaikeampi tottua muihin kissoihin, koska se ei ymmärrä niiden "puhetta"!


Kissan tunne-elämä
Eläinten käyttäytymistä on tutkittu jo vuosikymmeniä, mutta eläinten tunteiden tutkimus on suhteellisen uusi tieteenala, sillä tunteiden mittaaminen on vaikeaa ja siihen on ollut oikeanlaisia välineitä ja tulkintamalleja vasta vähän aikaa, ja nekin kehittyvät koko ajan.

On kuitenkin pystytty määrittämään, että kissat kykenevät ns. perustunteisiin: suru, ilo, pelko, viha, sekä näiden "seuraamustunteisiin" kuten helpotus. Esim. pelottavan tilanteen ohi mennessä eläin tuntee iloa jota voi kuvailla vain helpotukseksi. Toistaiseksi ei ole pystytty osoittamaan, onko kissoilla kyky "kostaa", tai toisinsanottuna ajatella, "mitä tuo ajattelee jos minä nyt teen näin." Kissa kykenee kuitenkin voimakkaisiin tunteisiin. Kissojen tunteet eivät kuitenkaan ole vähemmän intensiivisiä kuin ihmisillä, vaikka tunteiden kirjo ei olekaan yhtä laaja.

Kissan ilmeet ja eleet ovat usein pieniä - osa jää useimmilta huomaamatta. Esimerkkejä:

• Jos kissan ruuassa on "vieras asia" tai jotakin epäilyttävää (hajussa tms), kissan korvat tekevät hyvin nopean liikkeen taakse niskan suuntaan ja takaisin. Tämän eleen kautta on tutkittu hajuttomia, helposti syötäviä tablettipinnoitteita lääkkeisiin. Ja sellainen olisikin hyödyksi, kaikkihan tietävät kissojen niin rakastavan lääkkeenantoa!

Miljoonan ilmeen Viiru

• Kissanruokamainoksissa monesti näkee kissojen lipaisevan kuonoaan nopeasti. Oletuksena on, että tämä tarkoittaa kissan pitävän ruoasta. Todellisuudessa kuonon lipaisu viestii konfliktitilanteesta, joka mainosten kohdalla johtuu todennäköisimmin kuvaustilanteesta, joka on kissalle ollut ehkä hieman outo. Todellisuudessa kissan viestiessä hyvästä ruuasta, se nuolee suupieliään.

Kissan sosiaalisuus on erilaista kuin koiran: kissan luontainen yhteisö koostuu korkeintaan muutamasta yksilöstä, siispä sosiaalisten signaalien voimakkuus on aivan erilaista. Kissan suhde ihmiseen on osaksi kuin pennun suhde aikuiseen yksilöön. Liian iso määrä kissoja samassa tilassa aiheuttaa stressiä (tästä olisinkin halunnut kysyä, miten iso kissamäärä, vai onko se yksilöllisesti vaihtelevaa ja riippuu muutenkin yksilöiden välisestä suhteesta ja miten tulevat toimeen?).

Kissa elää hajujen maailmassa. Tuoksut antavat asioille merkityksen. Toisen yksilön tunteitakin aistitaan hajujen kautta. Tässä esimerkkinä oli uuden yksilön tuominen taloon (oli se sitten kissa, vauva, koira tms.): uusi asia pitää saada ensin haisemaan tutulta. Tämä saadaan aikaan pitämällä kissaa ja uutta asiaa aluksi eri huoneissa ja "tartuttaa" tutut hajut ensin uuteen yksilöön, ja sitten tartuttaa uuden yksilön hajut kissaan.


Yleisimmät käyttäytymisongelmat

Telkänranta painotti, että oikeastaan mikään ei kissan mielestä ole "väärää käytöstä", se vain seuraa omia tarpeitaan ja ensisijalla epämiellyttävissä tilanteissa on oman mielihyvän haku jonkin sijaistoiminnon kautta. Kissa ei siis ajattele kostavansa omistajalleen mitään!

Ensin kannattaa kuitenkin sulkea pois mahdollisuus fyysisestä syystä: aggressiivisuus voi johtua vaikka kasvaimesta aivoissa, lattioille pissaaminen virtsatieongelmista. Käynti eläinlääkärillä siis voi jo auttaa. Pitää pyrkiä päästä kissan mielen sisään. Miltä kissasta tuntuu? Mitä sen ympäristöstä puuttuu? Kissa on kehittynyt aistimaan monia asioita päivässä (sisäkissan ongelma)

Virikkeiden määrä oli yksi mistä Telkänranta mainitsi monesti. Jos kissalla on tylsää, se voi johtaa epätoivottuun käytökseen. Kissa voi tylsistyessään myös nukkua erityisen paljon ja syödä paljon, mikä helposti johtaa ylipainoon. Jos virikkeitä ei ole tarpeeksi, serotoniini/dopamiinitasot ovat alhaiset. Kolmiulotteinen liikunta (eli kiipeily vaikkapa hyllyjen päälle) on tärkeää, ja kovat äänet stressaavat (tästä viimeisimmästä tajusin itse alkaa sulkemaan ikkunat päivisin, koska naapurissa on lastentarha...)

Meillä on kotona mm. tämmöinen pallorata. Hurjan suosittu.

1) Virtsamerkkailu: alkaa yleensä, kun reviirillä on "uusi olento", kissa on epävarma, stressaantunut ja ahdistunut. Merkkaamalla reviiriään se vahvistaa omaatuntoaan. Ratkaisuna yleensä on näitä tunteita aiheuttavan asian poistaminen tai siihen tottuminen. (Tästä aiheesta oli yleisökysymyksiä ja niitä luvattiin käsitellä luennon jälkeen keskustelulla, mutta en ehtinyt jäädä vastauksia kuuntelemaan)
2) Puutteellinen sisäsiisteys: Kissalla on erilainen käsitys vessan sijainnista kuin omistajalla. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, jos kissa on pentuna oppinut vääränlaiseen laatikkoon (en muista mikä juttu tämä oli tarkalleen) tai ei ole oppinut kunnolla laatikolle (luovutettu liian pienenä). Kissan luontainen tapa on etsiä ns kaiveltava, pehmeä kohta, jonka voi "peittää". Omistajalle tällaiset epämiellyttävät kohteet voi olla vaatekasoja, sänky, sohva, pahvilaatikko... Ratkaisuna Telkänranta tarjosi tähän useaa vessalaatikkoa ympäri taloa (tyyliin kuusi!) niihin paikkoihin, joihin kissa tekee tarpeitaan, ja pikkuhiljaa siirtää niitä kohti oikeaa paikkaa (10cm päivässä), ja lopulta "sulauttaa yhteen". Laatikoitahan olisi hyvä olla melkeinpä yksi per kissa.
3) Huonekalujen raapiminen: tälläkin on luontainen tausta, reviirin merkkaus (kynsien teroituksen ohella). Kissa merkkaa oikeastaan kaikkea, mikä sen mielestä tähän tarpeeseen soveltuu. Sille on hyvä toki opettaa, mitä ihmisen mielestä ei kannata merkata, joten kannattaa hankkia hyvä raapimistolppa, joka ei keiku ja pysyy paikallaan siihen nojatessa, ja on kissalle sopivan kokoinen. Kun huomataan, että kissa on menossa raapimaan väärää paikkaa, esim. sohvaa, otetaan kissa hyvin rauhallisesti syliin siten, että kissan "mieliala raapia" ei muutu. Sitten se viedään edelleen rauhallisesti oikean paikan viereen, ja mieluusti vielä vähän rapsutetaan raapimatolppaa itse, eli näytetään mallia, mitä siinä pitäisi tehdä. Tällöin kissa tajuaa, että "ahaa, tähänkin voin merkata". Operaatio pitää toistaa joka kerta, kun näkee kissan kynsivän väärää paikkaa.
4) Hyökkäily käsiin/jalkoihin: Vähemmän yllättäen pentuna opittu käyttäytymismalli. Pentukissa on helpompi opettaa irti tavasta, siihen yleensä riittää kova ääni, esimerkiksi kiljaisu, jota pentu säikähtää, ja leikki loppuu. Tilanteesta on käveltävä pois, jotta kissa ei saa täytettyä leikintarvettaan, jolloin se ei yhdistä jalkoja/kättä leikkimiseen. Aikuisen kissan kanssa on oltava ovelampi. Vinkiksi tarjottiin taskussa kannettavaa lelua, jota voi tarjota kissalle, kun se hyökkää jalkaa tai kättä kohden, eli leikki kohdistetaan uuteen esineeseen. Parhaaksi leluksi todettiin ns. kättä pidempi, eli jokin keppi, jonka päässä on vaikkapa höyheniä, tai naru johon on kiinnitetty jotakin.
5) Yöllinen naukuminen: Tätä on tullut itsekin välillä nyyhkyteltyä. Mutta siihen on apu. Vaikkakin se vaatii teräksisiä hermoja (ja mahdollisesti korvatulppia). Huomionhakuisuus ja ruuan kerjääminen ovat yleisimmät yöllisen laulukonsertin syyt. Tässä on jonkin verran omistajassakin vikaa; tottahan sitä helposti yrittää tehdä jotakin, että kissa olisi hiljaa ja saisi itse nukuttua. Huomionkerjuu voi johtua joskus siitä, että kissa saa päivällä mahdollisesti liian vähän huomiota.Yksioikoista ratkaisua ei ongelmaan ole, mutta esimerkiksi ruokkiminen myöhään illalla voi auttaa, sillä ruokailun jälkeen kissat yleensä ovat unisia (niinkuin me ihmisetkin). Ehdotonta on kuitenkin, että huomion tai ruoan jakamisen yöllä lopettaa tyystin. Kissaan ei saisi reagoida mitenkään. T'ämä voi olla vaikeaa, etenkin jos kissa naukumisen lisäksi vielä tekee jotain muuta, kuten hyppii päälle, tunkee tassuja naamaan (kuten oma Helka-kissani) tai syö hiuksia (kuten erään ystäväni kissa tekee) Tilanne voi aluksi pahentua, mutta lopulta kissa tajuaa, että naukuminen ei johda haluttuun tulokseen ja lopettaa öiset konsertit. Omakohtaisesti voin todeta, että toimii! Viiru on ollut pitkään aivan kamala yöriekkuja, mutta näiden toteamusten ja huomion (siis minkäänlaisen huomion!) antamisen loputtua yölaulut ovat huomattavasti vähentyneet. Välillä niitä tulee kyllä, mutta loppuvat lyhyeen kun en sano mitään. Aiemmin yritin kyllä ties mitä huutamista, murahtelua, sähinää ja käsien läpsyttelyä, mutta ne keinot eivät toimineet.
6) Lihominen: Kissalla ei ole muuta tekemistä kuin syöminen (ja ruokaa on liikaa tarjolla). Tähän helpottaa melko yksinkertaisesti muiden aktiviteettien tarjoaminen, ruoka-aktivointipallot ym. ruokalelut ja ruoan vähäisempi tarjoaminen. Näin ruuan merkitys mielihyvän lähteenä vähenee.
7)  Liiallinen nuoleminen (karvattomia laikkuja ihossa): Kissa nuolee itseään peseytymisen lisäksi myös rauhoittuakseen. Ylinuolemisen syynä voi siis olla kissan stressaantuminen jostakin aiheesta (syy voi olla lähes mikä vaan). Salapoliisityöllä ja tarkalla pohdinnalla syyn voi kuitenkin selvittää, ja stressitilanteissa yleensä ainoa apu on stressinaiheuttajan poistaminen kissan ympäristöstä tai siihen tottuminen.
(Karvattomat laikut voivat myös johtua muista syistä, kuten allergiasta. Toim. huom!)

Tästä aiheesta olisi ollut aivan julmetusti kysymyksiä ja keskusteltavaa, mutta aika loppui kesken. Helena Telkänranta kuitenkin suositteli lukemaan aiheesta julkaisemansa kirjan: Matka Kissan Mieleen, jonka ajattelin itsekin tilata, kunhan rahatilanne sallii...

Kaikki kuvat (c) Minä.