That smell you carry with you

Hieman väsyttää ja pitäisi tässä koirakokeeseenkin opiskella, mutta jos nyt jotain pientä.

Eilen oli aika paskat fiilikset. Tuntui ettei osannut mitään ja olikin sitten illalla hyvin lähellä etten saanut sorkasta naamaani. Ihan oma vika sinänsä kun en oikein vielä osannut ja lehmät aistii tietynlaisen epävarmuuden ja haparoivat otteet. Ayrshire-rotuiset lehmät (ruskea-valkoisen kirjavat, ne yleisimmät) on yllättävän levottomia, kun taas Holsteinit (musta-valkoiset) osaa ottaa lungisti vastaan lähes kaiken mitä niiden kanssa tekee.

Afrodite (kolmas vasemmalta) on ihanin <3 (myös suurikokoisin!)

Aamulla oli aikamoisen kuollut olo. Asuntolan sängyt ei taaskaan ole niitä mukavimpia nukuttavia ja öisin heräilee tasaisin väliajoin selkä- ja kylkikipuihin. Auts. Nyt heräsin niin kivaan uneenkin, että harmittaa. Olimme nimittäin saaneet vuokralle luksusasuntolahuoneen, jossa oli mm. hienot kiviseinät, pehmeä parisänky ja oma takka! Muistan unessa ihailleeni niitä seiniä varsinkin. Sellainen nätti valkoinen rappauskin.

Ziinuli ja "ilmeeni kun lypsy ei oikein suju..."

 Lypsykin meni sitten vähän horroksessa ja tuntui että olen vähän pihalla eikä meinannut oikein mikään onnistua. Koulupäivä meni vähän samassa koomassa, kahvi ei tuntunut enää tänään toimivan (yleensä jos juon aamukahvia niin koulukaverit nauraa että taas on duracell-pupu vauhdissa), ja kuten sanottu, pelkäsin piennisäkäskokeen (kanit ja jyrsijät) menevän ihan penkin alle kun en kamalasti lukenut, mutta se olikin yllättävän helppo ja käytännönläheinen, onneksi. Lajintunnistuskin meni just nappiin.

Iltapäivätuntien jälkeen juostiin suoraan huoneeseen ja pistettiin silmät hetkeksi kiinni. Tarkalleen ottaen siinä meni 7 minuuttia, jonka jälkeen taas ihanalta haisevat haalarit päälle ja navetalle.

Ai niin, olenko muistanut mainita navetan hajusta? Ai en? Se on muuten sellainen että huh huh ja heleijaa sentään. Lehmän lannan haju, se jää joka paikkaan. Hiuksista alusvaatteisiin. Ja vaikka pelkästään säilyttäisi takkia navetan toimistolla, se haju jää silti siihen takkiin. FOREVER. Tai no okei, jos pesee kunnolla niin sitten lähtee. Ja vaikka aamunavetan jälkeen vaihtaa vaatteet niin silti haju leijailee metrien päähän, ja vaikka heittää navetalla käytetyt vaatteet suljettuun kassiin asuntolahuoneessa, se huonekin haisee. Kaikki haisee. Paitsi suihkun jälkeen, oi sitä ihanaa raikkautta! Mutta sekin kestää vain illan. Tai puoli iltaa. Odotan innolla ensi maanantaita kun täältä pääsee kotiin ja kuvittelee tuoksuvansa ihan normaalilta (koska tähän hajuunhan turtuu itse jo alle päivässä, jos ei ihan nenää pistä hiuksiin/vaatteisiin kiinni), ja pääsee seurailemaan ihmisten ilmeitä ja reaktioita pääkaupungin vilinässä, jossa pieni koirankikkarekin on "siis ihan kauhee lemu!" Njähhähhää.

Jäkälä, 2-viikkoinen lapinlehmän vasikka <3

Okei, iltavuoro olikin sitten ekaa kertaa ihan mukava. Ennen ruokailua ehdittiin vähän laittaa rehuja ja lemmut menikin ihan sekaisin kun jakelin niille melassia (makean makuinen rehu). Ne ilmeet oli niin mahtavia! "TÄNNE SITÄ KAMAA HETI MUN ON PAKKO SAADA HEI ANNA NYT!" Harmitti kun ei saanut kaikille antaa :( Lisäksi ihailtiin vähän "vauvapuolen" vasikoita kun oli aikaa (vai oliko se aamulla, en muista...). Tällä hetkellä siellä on pari lapinlehmän vasikkaa ja yksi vasta viikon ikäinen Holstein-vauva, ihania!

Ruokailun (sekä lehmien että oman) jälkeinen iltalypsy olikin jo yllättävän helppo, osasin melkein kaikilta jo ottaa "alkusuihkeet" ja laittaa lypsimenkin kiinni sen putoamatta kertaakaan, jihuu! Enkä saanut keneltäkään ylimääräisiä jalanheilutuksia. Ehkä vähän. Mutta rutiini alkaa löytyä, ja se lienee hyvä merkki.
Ps. navettakissakin on maailman neljänneksi ihanin :3