maanantai 14. lokakuuta 2013

Eläinten viikon Kissaseminaari

Long time, no write! Radiohiljaisuuden tällä kertaa saa päättää viime viikolla vietetty Eläinten viikko sekä siihen liittyvä SEY:n vuosittain vaihtuva teema, joka tänä vuonna oli "Kissa ja myytit". Tarkoituksena oli siis hälventää kissoihin liittyviä myyttejä latomalla faktaa pöytään jos toiseenkin.


Eläinten viikolla järjestettiin jos jonkinlaista tapahtumaa, ja itse osallistuin jo eläinten päivää edeltävään seminaariin "Kissan elämää kaiken ikää". Puhujina toimivat Felina-kissaklinikan johtava eläinlääkäri ja kissaterveyden erikoisasiantuntija Suvi Pohjola-Stenroos sekä biologi ja kissojen käyttäytymistä tutkiva Helena Telkänranta. Kirjoittelin muistiinpanoja kynä sauhuten ja ranne kipeänä, mutta kaikkea en tietenkään saanut ylös. Ajattelin haluaville nyt aukoa tähän joitakin kiinnostavimpia pointteja Telkänrannan luennoista, sillä Pohjola-Stenroosin esitykset ovat powerpoint-muodossa Felinan nettisivuilla.

Suomessa hylätään tai lopetetaan vuodessa arviolta jopa 20 000 kissaa
Seminaarin aluksi SEY:n omat toimijat esittäytyivät ja kertoivat karua faktaa Suomen löytökissatilanteesta, mistä on vaahdottu jo vuosia, ja tilanne ei silti tunnu muuttuvan. Tärkeimpänä muutoksen voimana eläinsuojeluaktiivit uskovat olevan kissojen leikkauttamisen jo varhain, ennen sukukypsyysikää ja ennen luovutusta, jolloin karanneet (tai hylätyt) kissat eivät alkaisi lisääntymään ja loisi uusia villikissapopulaatioita luontoon ja maaseudulle (kaupungissa tällaiset populaatiot ovat harvinaisempia).





Mutta, sitten ne muistiinpanot. Yritän saada lauseisiin jotain järkeä, mutta paperilla on siis lähinnä ranskalaisia viivoja ja sanoja. Ja lisää viivoja. Ja nuolia. Ja numerointia.

Kissanpennun kasvu ja kehitys
Noin 10 päivän iässä (aikahaarukka on viikosta kahteen viikkoon) kissanpennun silmät ja korvakäytävät alkavat aueta, tähän asti se elää täydessä pimeydessä ja hiljaisuudessa, eikä siis saa ympäristöstään mitään vaikutteita. Tästä pisteestä, kun kuulo- ja näköaisti alkavat vaikuttaa, alkaa tärkeä ajanjakso, joka määrittää koko kissan persoonallisuuden ja käyttäytymisen.

1. Sosiaalisen herkkyyden kausi (social sensitivity) alkaa 2 viikon iästä jatkuen 7-8 viikon ikään (joissakin asioissa 10 viikon ikään). Tässä vaiheessa on tärkeää usein toistuvat, myönteiset kokemukset. Yhden ihmisen seurasta sekä pentueen muista jäsenistä ja emosta oppii, että tuttuihin voi luottaa. Eli saadaan omistajaan luottavainen ja tottuvainen kissa. Mikäli tänä aikana pentu näkee vieraita (jotka siis eivät kohtele sitä huonosti!), se oppii, että vieraisiinkin voi luottaa, eli saadaan myös vieraisiin sopeutuvainen kissa, joka ei heti kyläilevien kavereiden saapuessa mene piiloon sängyn alle. Tänä aikana on myös tärkeää tutustuttaa kissanpentu lapsiin, koiriin ja muihin ympäristön erilaisiin asioihin, jotta siitä ei tule säikkyä.
  • 1-4 ihmiskontaktia -> luottaa tuttuihin
  • Yli 4 ihmiskontaktia -> luottaa myös vieraisiin
Kissa ei kuitenkaan luule ihmistä/omistajaa kissaksi. Kissa myös ymmärtää, että lapsi on eri asia kuin aikuinen, siksi kissanpentu onkin totutettava lapsiin erikseen. Ja tässä tuli huomautus, että sellaisiin lapsiin, jotka jo valmiiksi osaavat olla ns. kiltisti kissojen kanssa, eivät revi hännästä tai töki silmiin tai muuta kissalle epämieluisia asioita. Tämä pätee myös aikuisiin ihmisiin ja muihin eläinkontakteihin: näiden on oltava kissalle mieluisia.
Navettakissat ja villikissat eivät luota täysin ihmiseen juuri siitä syystä, että ne eivät tämän herkkyyskauden aikana ole saaneet tarpeeksi ihmiskontakteja. Mikäli kotihoidossa on villin emon pennut, on oltava tarkkana (tähän en muista mitään lisäkommenttia, että millä tavalla tarkkana pitäisi olla).

2. Ympäristön virikkeellisyyden herkkyyskausi kestää n. 4 viikon iästä 12 viikon ikään. Tänä aikana pennun tulee kokea mahdollisimman paljon ääniä, tuoksuja ja tapahtumia. Erilaiset paikat (huoneet) sekä kiipeilytilat kannattaa tehdä tutuiksi ja kannattaa antaa paljon uusia leluja ja tutkittavaa. Näistä kehittyy rohkeus uusien asioiden suhteen. Eli kissa ei pelkää matkustamista, muuttamista tai uusia asioita niin paljon vaan kohtaa ne terveellä uteliaisuudella.

3. Kielen oppimisen herkkyyskausi alkaa jo 2-viikkoisena ja kestää 14-viikkoiseksi asti. Tänä aikana kissa oppii ymmärtämään toisten kissojen signaaleja. Eli toisten kissojen ymmärtäminen ja niiden kanssa kommunikointi on suurimmaksi osaksi opittua, kuten ihmistenkin kieli. Signaalien tuottaminen itsessään sen sijaan on luontaista. Tällaisia signaaleja on kaikki eleet; korvien asennot, turkin ja hännän pörhistämiset jne. Eli mikäli pentu luovutetaan liian varhaisessa iässä muista, tai kasvaa yksin, sen on vaikeampi tottua muihin kissoihin, koska se ei ymmärrä niiden "puhetta"!


Kissan tunne-elämä
Eläinten käyttäytymistä on tutkittu jo vuosikymmeniä, mutta eläinten tunteiden tutkimus on suhteellisen uusi tieteenala, sillä tunteiden mittaaminen on vaikeaa ja siihen on ollut oikeanlaisia välineitä ja tulkintamalleja vasta vähän aikaa, ja nekin kehittyvät koko ajan.

On kuitenkin pystytty määrittämään, että kissat kykenevät ns. perustunteisiin: suru, ilo, pelko, viha, sekä näiden "seuraamustunteisiin" kuten helpotus. Esim. pelottavan tilanteen ohi mennessä eläin tuntee iloa jota voi kuvailla vain helpotukseksi. Toistaiseksi ei ole pystytty osoittamaan, onko kissoilla kyky "kostaa", tai toisinsanottuna ajatella, "mitä tuo ajattelee jos minä nyt teen näin." Kissa kykenee kuitenkin voimakkaisiin tunteisiin. Kissojen tunteet eivät kuitenkaan ole vähemmän intensiivisiä kuin ihmisillä, vaikka tunteiden kirjo ei olekaan yhtä laaja.

Kissan ilmeet ja eleet ovat usein pieniä - osa jää useimmilta huomaamatta. Esimerkkejä:

  • Jos kissan ruuassa on "vieras asia" tai jotakin epäilyttävää (hajussa tms), kissan korvat tekevät hyvin nopean liikkeen taakse niskan suuntaan ja takaisin. Tämän eleen kautta on tutkittu hajuttomia, helposti syötäviä tablettipinnoitteita lääkkeisiin. Ja sellainen olisikin hyödyksi, kaikkihan tietävät kissojen niin rakastavan lääkkeenantoa!
Miljoonan ilmeen Viiru
  • Kissanruokamainoksissa monesti näkee kissojen lipaisevan kuonoaan nopeasti. Oletuksena on, että tämä tarkoittaa kissan pitävän ruoasta. Todellisuudessa kuonon lipaisu viestii konfliktitilanteesta, joka mainosten kohdalla johtuu todennäköisimmin kuvaustilanteesta, joka on kissalle ollut ehkä hieman outo. Todellisuudessa kissan viestiessä hyvästä ruuasta, se nuolee suupieliään.
Kissan sosiaalisuus on erilaista kuin koiran: kissan luontainen yhteisö koostuu korkeintaan muutamasta yksilöstä, siispä sosiaalisten signaalien voimakkuus on aivan erilaista. Kissan suhde ihmiseen on osaksi kuin pennun suhde aikuiseen yksilöön. Liian iso määrä kissoja samassa tilassa aiheuttaa stressiä (tästä olisinkin halunnut kysyä, miten iso kissamäärä, vai onko se yksilöllisesti vaihtelevaa ja riippuu muutenkin yksilöiden välisestä suhteesta ja miten tulevat toimeen?).

Kissa elää hajujen maailmassa. Tuoksut antavat asioille merkityksen. Toisen yksilön tunteitakin aistitaan hajujen kautta. Tässä esimerkkinä oli uuden yksilön tuominen taloon (oli se sitten kissa, vauva, koira tms.): uusi asia pitää saada ensin haisemaan tutulta. Tämä saadaan aikaan pitämällä kissaa ja uutta asiaa aluksi eri huoneissa ja "tartuttaa" tutut hajut ensin uuteen yksilöön, ja sitten tartuttaa uuden yksilön hajut kissaan.


Yleisimmät käyttäytymisongelmat

Telkänranta painotti, että oikeastaan mikään ei kissan mielestä ole "väärää käytöstä", se vain seuraa omia tarpeitaan ja ensisijalla epämiellyttävissä tilanteissa on oman mielihyvän haku jonkin sijaistoiminnon kautta. Kissa ei siis ajattele kostavansa omistajalleen mitään!

Ensin kannattaa kuitenkin sulkea pois mahdollisuus fyysisestä syystä: aggressiivisuus voi johtua vaikka kasvaimesta aivoissa, lattioille pissaaminen virtsatieongelmista. Käynti eläinlääkärillä siis voi jo auttaa. Pitää pyrkiä päästä kissan mielen sisään. Miltä kissasta tuntuu? Mitä sen ympäristöstä puuttuu? Kissa on kehittynyt aistimaan monia asioita päivässä (sisäkissan ongelma)

Virikkeiden määrä oli yksi mistä Telkänranta mainitsi monesti. Jos kissalla on tylsää, se voi johtaa epätoivottuun käytökseen. Kissa voi tylsistyessään myös nukkua erityisen paljon ja syödä paljon, mikä helposti johtaa ylipainoon. Jos virikkeitä ei ole tarpeeksi, serotoniini/dopamiinitasot ovat alhaiset. Kolmiulotteinen liikunta (eli kiipeily vaikkapa hyllyjen päälle) on tärkeää, ja kovat äänet stressaavat (tästä viimeisimmästä tajusin itse alkaa sulkemaan ikkunat päivisin, koska naapurissa on lastentarha...)
Meillä on kotona mm. tämmöinen pallorata. Hurjan suosittu.

1) Virtsamerkkailu: alkaa yleensä, kun reviirillä on "uusi olento", kissa on epävarma, stressaantunut ja ahdistunut. Merkkaamalla reviiriään se vahvistaa omaatuntoaan. Ratkaisuna yleensä on näitä tunteita aiheuttavan asian poistaminen tai siihen tottuminen. (Tästä aiheesta oli yleisökysymyksiä ja niitä luvattiin käsitellä luennon jälkeen keskustelulla, mutta en ehtinyt jäädä vastauksia kuuntelemaan)
2) Puutteellinen sisäsiisteys: Kissalla on erilainen käsitys vessan sijainnista kuin omistajalla. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, jos kissa on pentuna oppinut vääränlaiseen laatikkoon (en muista mikä juttu tämä oli tarkalleen) tai ei ole oppinut kunnolla laatikolle (luovutettu liian pienenä). Kissan luontainen tapa on etsiä ns kaiveltava, pehmeä kohta, jonka voi "peittää". Omistajalle tällaiset epämiellyttävät kohteet voi olla vaatekasoja, sänky, sohva, pahvilaatikko... Ratkaisuna Telkänranta tarjosi tähän useaa vessalaatikkoa ympäri taloa (tyyliin kuusi!) niihin paikkoihin, joihin kissa tekee tarpeitaan, ja pikkuhiljaa siirtää niitä kohti oikeaa paikkaa (10cm päivässä), ja lopulta "sulauttaa yhteen". Laatikoitahan olisi hyvä olla melkeinpä yksi per kissa.
3) Huonekalujen raapiminen: tälläkin on luontainen tausta, reviirin merkkaus (kynsien teroituksen ohella). Kissa merkkaa oikeastaan kaikkea, mikä sen mielestä tähän tarpeeseen soveltuu. Sille on hyvä toki opettaa, mitä ihmisen mielestä ei kannata merkata, joten kannattaa hankkia hyvä raapimistolppa, joka ei keiku ja pysyy paikallaan siihen nojatessa, ja on kissalle sopivan kokoinen. Kun huomataan, että kissa on menossa raapimaan väärää paikkaa, esim. sohvaa, otetaan kissa hyvin rauhallisesti syliin siten, että kissan "mieliala raapia" ei muutu. Sitten se viedään edelleen rauhallisesti oikean paikan viereen, ja mieluusti vielä vähän rapsutetaan raapimatolppaa itse, eli näytetään mallia, mitä siinä pitäisi tehdä. Tällöin kissa tajuaa, että "ahaa, tähänkin voin merkata". Operaatio pitää toistaa joka kerta, kun näkee kissan kynsivän väärää paikkaa.
4) Hyökkäily käsiin/jalkoihin: Vähemmän yllättäen pentuna opittu käyttäytymismalli. Pentukissa on helpompi opettaa irti tavasta, siihen yleensä riittää kova ääni, esimerkiksi kiljaisu, jota pentu säikähtää, ja leikki loppuu. Tilanteesta on käveltävä pois, jotta kissa ei saa täytettyä leikintarvettaan, jolloin se ei yhdistä jalkoja/kättä leikkimiseen. Aikuisen kissan kanssa on oltava ovelampi. Vinkiksi tarjottiin taskussa kannettavaa lelua, jota voi tarjota kissalle, kun se hyökkää jalkaa tai kättä kohden, eli leikki kohdistetaan uuteen esineeseen. Parhaaksi leluksi todettiin ns. kättä pidempi, eli jokin keppi, jonka päässä on vaikkapa höyheniä, tai naru johon on kiinnitetty jotakin.
5) Yöllinen naukuminen: Tätä on tullut itsekin välillä nyyhkyteltyä. Mutta siihen on apu. Vaikkakin se vaatii teräksisiä hermoja (ja mahdollisesti korvatulppia). Huomionhakuisuus ja ruuan kerjääminen ovat yleisimmät yöllisen laulukonsertin syyt. Tässä on jonkin verran omistajassakin vikaa; tottahan sitä helposti yrittää tehdä jotakin, että kissa olisi hiljaa ja saisi itse nukuttua. Huomionkerjuu voi johtua joskus siitä, että kissa saa päivällä mahdollisesti liian vähän huomiota.Yksioikoista ratkaisua ei ongelmaan ole, mutta esimerkiksi ruokkiminen myöhään illalla voi auttaa, sillä ruokailun jälkeen kissat yleensä ovat unisia (niinkuin me ihmisetkin). Ehdotonta on kuitenkin, että huomion tai ruoan jakamisen yöllä lopettaa tyystin. Kissaan ei saisi reagoida mitenkään. T'ämä voi olla vaikeaa, etenkin jos kissa naukumisen lisäksi vielä tekee jotain muuta, kuten hyppii päälle, tunkee tassuja naamaan (kuten oma Helka-kissani) tai syö hiuksia (kuten erään ystäväni kissa tekee) Tilanne voi aluksi pahentua, mutta lopulta kissa tajuaa, että naukuminen ei johda haluttuun tulokseen ja lopettaa öiset konsertit. Omakohtaisesti voin todeta, että toimii! Viiru on ollut pitkään aivan kamala yöriekkuja, mutta näiden toteamusten ja huomion (siis minkäänlaisen huomion!) antamisen loputtua yölaulut ovat huomattavasti vähentyneet. Välillä niitä tulee kyllä, mutta loppuvat lyhyeen kun en sano mitään. Aiemmin yritin kyllä ties mitä huutamista, murahtelua, sähinää ja käsien läpsyttelyä, mutta ne keinot eivät toimineet.
6) Lihominen: Kissalla ei ole muuta tekemistä kuin syöminen (ja ruokaa on liikaa tarjolla). Tähän helpottaa melko yksinkertaisesti muiden aktiviteettien tarjoaminen, ruoka-aktivointipallot ym. ruokalelut ja ruoan vähäisempi tarjoaminen. Näin ruuan merkitys mielihyvän lähteenä vähenee.
7)  Liiallinen nuoleminen (karvattomia laikkuja ihossa): Kissa nuolee itseään peseytymisen lisäksi myös rauhoittuakseen. Ylinuolemisen syynä voi siis olla kissan stressaantuminen jostakin aiheesta (syy voi olla lähes mikä vaan). Salapoliisityöllä ja tarkalla pohdinnalla syyn voi kuitenkin selvittää, ja stressitilanteissa yleensä ainoa apu on stressinaiheuttajan poistaminen kissan ympäristöstä tai siihen tottuminen.
(Karvattomat laikut voivat myös johtua muista syistä, kuten allergiasta. Toim. huom!)

Tästä aiheesta olisi ollut aivan julmetusti kysymyksiä ja keskusteltavaa, mutta aika loppui kesken. Helena Telkänranta kuitenkin suositteli lukemaan aiheesta julkaisemansa kirjan: Matka Kissan Mieleen, jonka ajattelin itsekin tilata, kunhan rahatilanne sallii...

Kaikki kuvat (c) Minä.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tomaattikeitto!

Tuli tässä mieleen että pitäisi rikkoa pitkä "radio"hiljaisuus, ja sain idean lyhyeen tekstiin mitä ihanimmasta tomaattikeitosta, jota kokkailin tässä eräs päivä.


Laitoin siihen seuraavaa ja tässä järjestyksessä:
rypsiöljyä (kun ei ollut oliiviöljyä)
voita (huom. kirnuvoita!)
½ punasipuli hienoksi hakattuna
4 valkosipulin kynttä, sekin silperönä
4 prk Mutti-tomaattimurskaa (niitä pienempiä mitä myydään kahden pakkauksissa, en muista kokoa enkä viitsi enää tonkia roskista)
suolaa
pippuria
n. 1 rkl (tai voi olla että lirahti vähän enemmän) paprikajauhetta
chilimaustetta pieni tömähdys (joku Meiran maustepussissa oleva seos)
loraus balsamicoetikkaa (laitan sitä ihan kaikkeen)
tujaus hunajaa
jotain 10 lehteä tuoretta basilikaa silpuksi leikattuna. Huom! Tuoretta, ei mitään kuivatavaraa, ei siitä tuu kuin paha mieli
½ pakettia Castello -luomuhomejuustoa (mieto)
Ei ollut soseutinta joten ihan vaan vispilällä hajottelin juuston tonne sekaan.

Ihan päästä heitin ainekset, ja vähän jännitti lopputulos, mutta niinhän se vaan menee että yksinkertaisesta virsi kaunis, ja siitä tuli paras tomaattikeitto mitä ikinä oon tehnyt. Jee!

Kuvan patonki ei ole itsetehtyä, aina ei jaksa. Mut paljon kyllä oon leivoskellut leipiä, sämpylöitä eritoten, pitänee taas joskus tässä tehdä. Varsinkin kun koulu alkaa parin viikon päästä niin ei ole varaa niihin kaupan ihaniin tuoreleipiin (parhaimmillaan 4€/kpl), nyyh! Pitää leipoa pakkaseen porkkana/siemensämpylöitä niin jaksaa taas pimeitä talvipäiviä. Aah, mikrosulatettua lämmintä sämpylää.

PS. Ilosaarirock vuosimallia 2013 oli ehkä parasta ikinä. Leirintäalueella ekaa kertaa ikinä (tämä oli kuitenkin jo 8. kerta itse rokissa) ja tällaista meininkiä heti kärkeen. Ei hervetti. Kiitos tytöt ja pojat, ootte ihania!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?

Yksi asia joka on vaivannut jo pitkään kaupan kassalla töissä ollessa. Oon tehnyt sitä siis sivutyönä opiskelujen ohella ym. jo jostain vuodesta 2008, ja koko ajan oon tätä ihmetellyt. Siis, miksi ihmeessä ne pakastepussit tai pahvilootat tai muut vastaavat on pitää laittaa johonkin pieneen muovipussiin ennen kuin ne pakataan isompaan muovipussiin muiden ostosten sekaan? Tämä opetetaan siis jo perehdytysvuorossa, että aina pitää kysyä haluaako asiakas että pakasteet (tai muut tuotteet, jotka saattavat - huom. saattavat - vuotaa nestettä ostoskassiin) pakataan pieniin muovipusseihin.

(edit: tuli mieleen/kaverit muistutti lisää ärsyttäviä käyttötarkoituksia)
Pussitarpeita on muunkinlaisia, jotkut haluavat pussin, jos ostavat ison määrän pikkukarkkeja tai muuta pientä krääsää, koska onhan se nyt ihan hirveää jos ne ovat sikinsokin siellä kauppakassissa. Irrallaan/yksittäin myytävät kahvikupit ja lautaset on saatava pussiin, koska se vissiin estää näitä herkkiä posliinisia esineitä hajoamasta kassissa (en ymmärrä tätä logiikkaa). Jauhot ja pesujauheet pitää laittaa pussiin, koska onhan se nyt ihan kamalaa jos kauppakassiin tai vaikka kahvipaketin päälle pölähtää mikrogrammakin jotain jauhetta, ja pilallahan se heti on! Sukat, alusvaatteet ja muut pienet kodintekstiilit tietysti pitää laittaa pussiin, etteivät vaan likaannu. Eikö kukaan muka pese uusia vaatteita ennen käyttöä (vähintään alusvaatteita)?

Ymmärrän asian kyllä siltä kantilta, jos vaikka pussissa on reikä, tai siinä on erityisen paljon huurretta/jäähilettä pinnalla, ei haluta että se sulaa paperiin käärittyjen tuotteiden (esim. jauhopussien) päälle. Ainakin erittäin ohuet paperikääreethän vähän kärsii veden kosketuksesta.

Mutta, sitä en ole ikinä ymmärtänyt, että jos lähes kaikki ostokset on jo muutenkin muovikääreessä tai muuten hyvin pakattu, ja yleensä myös pakasteet on paksuissa pahvikansissa (esim. lehtitaikinat), ei tälle lisäpikkupussille ole mitään tarvetta. Ja onhan vielä niitäkin neurootikkoja, jotka haluaa kääriä joka ikisen ostoksen vähintään yhteen pikkupussiin ja sitten vielä se kaupan oma ostospussi päälle. Eihän siinä ole mitään järkeä? Ei ne elintarvikkeet mene mitenkään pilalle sillä että niiden pakkaus koskee jonkin toisen elintarvikkeen pakkausta.

Itse yritän välttää viimeiseen asti moista materiaalin haaskausta, yksittäisille hedelmille ja banaanitertuille en edes ota pussia, muut hedelmät ja vihannekset mahtuu kaikki yhteen pussiin, ja aina kun muistaa ottaa kauppareissulle mukaan SPR:n kesto-hedelmäpusseja, käytän niitä. Pakasteita en ole koskaan pyytänyt muovipussiin, eikä ole tähän mennessä yksikään ostos mennyt siitä pilalle.
Järjettömän käytännöllisiä. Ja myös ympäristöystävällisiä. http://www.punaisenristinkauppa.fi/
Niille, joille pakasteiden suojeleminen on jo neuroosin tasolla, voin aivan turvallisin mielin suositella pakasteille erikseen tehtyä suojakassia, joka vielä pitää ne kylmänä, mitä pieni muovipussi ei tee. Lisäksi niitä ei ole tarpeen ostaa joka kerta erikseen. Yksi kassi riittää vuosien käyttöön.

Pointti jota tässä haen, on se, että muovia on muutenkin maailmassa ihan liikaa. Sitä liikkuu lauttoina ja pienhiukkasina valtamerissä, josta se joutuu planktoninsyöjäkalojen kautta myös ihmisravintoon. Toki onhan noissa merenelävissä jo nyt vaarallisia määriä elohopeaa ja muita kivoja raskasmetalleja. Kaatopaikat täyttyvät kertakäyttömuovikääreistä, ostoskasseista ja muusta yhtä turhasta paskasta, jota ihmiset sinne syytävät kun eivät osaa/halua/voi kierrättää. Kaikkea muovia ei edes pystytä kierrättämään energiajakeena.
Tämäkin kuva voisi olla Vantaanjoelta.
Miksi siis tätä roskan määrää pitää vielä lisätä tällaisella turhuudella? Ja miksi se on kauppaketjujen kassaohjeistuksessakin mukana? "Muistakaa aina kysyä, on huonoa asiakaspalvelua jos ei kysy!" Joskus taisin lukea yhden palautteenkin asiaa koskien, huolestunut asiakas kyseli juuri samaa, ja kaupan vastaus oli jotakin tähän suuntaan: "Jotkut asiakkaat haluavat muovipussin pakastetta suojaamaan (wtf, suojaamaan miltä?), tämä kuuluu osana asiakaspalveluun, ja se on aina asiakkaan oma valinta haluaako hän pussia käyttää." Eli jos ihmiset haluavat olla holtittomia roskaajia, asia ei kuulu kauppiaalle millään tavalla, esimerkiksi siten että pussivaihtoehtoa ei aktiivisesti tarjota, ellei asiakas sitä erikseen pyydä? Anna mun kaikki kestää...

Mitenkäs se YUP:n biisi menikään? Aivan, "Tänään Kotona:"
"Postiluukku mainoskrääsää työntää
Eteisen nurkkaan minä niistä vuorta käyn pinoamaan.
Pian ei ulos enää olekaan asiaa! Me kuollaan nälkään!
Tai hukutaan paskaan!
Ja aamu tulee niin kuin aamu aina tulee, kun me
Hukutaan paskaan, hukutaan vaan! 
Hukutaan yksi kerrallaan, naiset ja lapset ensin! 
Horjahdin ja lensin"

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

That smell you carry with you

Hieman väsyttää ja pitäisi tässä koirakokeeseenkin opiskella, mutta jos nyt jotain pientä.

Eilen oli aika paskat fiilikset. Tuntui ettei osannut mitään ja olikin sitten illalla hyvin lähellä etten saanut sorkasta naamaani. Ihan oma vika sinänsä kun en oikein vielä osannut ja lehmät aistii tietynlaisen epävarmuuden ja haparoivat otteet. Ayrshire-rotuiset lehmät (ruskea-valkoisen kirjavat, ne yleisimmät) on yllättävän levottomia, kun taas Holsteinit (musta-valkoiset) osaa ottaa lungisti vastaan lähes kaiken mitä niiden kanssa tekee.
Afrodite (kolmas vasemmalta) on ihanin <3 (myös suurikokoisin!)
Aamulla oli aikamoisen kuollut olo. Asuntolan sängyt ei taaskaan ole niitä mukavimpia nukuttavia ja öisin heräilee tasaisin väliajoin selkä- ja kylkikipuihin. Auts. Nyt heräsin niin kivaan uneenkin, että harmittaa. Olimme nimittäin saaneet vuokralle luksusasuntolahuoneen, jossa oli mm. hienot kiviseinät, pehmeä parisänky ja oma takka! Muistan unessa ihailleeni niitä seiniä varsinkin. Sellainen nätti valkoinen rappauskin.

Ziinuli ja "ilmeeni kun lypsy ei oikein suju..."
 Lypsykin meni sitten vähän horroksessa ja tuntui että olen vähän pihalla eikä meinannut oikein mikään onnistua. Koulupäivä meni vähän samassa koomassa, kahvi ei tuntunut enää tänään toimivan (yleensä jos juon aamukahvia niin koulukaverit nauraa että taas on duracell-pupu vauhdissa), ja kuten sanottu, pelkäsin piennisäkäskokeen (kanit ja jyrsijät) menevän ihan penkin alle kun en kamalasti lukenut, mutta se olikin yllättävän helppo ja käytännönläheinen, onneksi. Lajintunnistuskin meni just nappiin.

Iltapäivätuntien jälkeen juostiin suoraan huoneeseen ja pistettiin silmät hetkeksi kiinni. Tarkalleen ottaen siinä meni 7 minuuttia, jonka jälkeen taas ihanalta haisevat haalarit päälle ja navetalle.

Ai niin, olenko muistanut mainita navetan hajusta? Ai en? Se on muuten sellainen että huh huh ja heleijaa sentään. Lehmän lannan haju, se jää joka paikkaan. Hiuksista alusvaatteisiin. Ja vaikka pelkästään säilyttäisi takkia navetan toimistolla, se haju jää silti siihen takkiin. FOREVER. Tai no okei, jos pesee kunnolla niin sitten lähtee. Ja vaikka aamunavetan jälkeen vaihtaa vaatteet niin silti haju leijailee metrien päähän, ja vaikka heittää navetalla käytetyt vaatteet suljettuun kassiin asuntolahuoneessa, se huonekin haisee. Kaikki haisee. Paitsi suihkun jälkeen, oi sitä ihanaa raikkautta! Mutta sekin kestää vain illan. Tai puoli iltaa. Odotan innolla ensi maanantaita kun täältä pääsee kotiin ja kuvittelee tuoksuvansa ihan normaalilta (koska tähän hajuunhan turtuu itse jo alle päivässä, jos ei ihan nenää pistä hiuksiin/vaatteisiin kiinni), ja pääsee seurailemaan ihmisten ilmeitä ja reaktioita pääkaupungin vilinässä, jossa pieni koirankikkarekin on "siis ihan kauhee lemu!" Njähhähhää.
Jäkälä, 2-viikkoinen lapinlehmän vasikka <3
Okei, iltavuoro olikin sitten ekaa kertaa ihan mukava. Ennen ruokailua ehdittiin vähän laittaa rehuja ja lemmut menikin ihan sekaisin kun jakelin niille melassia (makean makuinen rehu). Ne ilmeet oli niin mahtavia! "TÄNNE SITÄ KAMAA HETI MUN ON PAKKO SAADA HEI ANNA NYT!" Harmitti kun ei saanut kaikille antaa :( Lisäksi ihailtiin vähän "vauvapuolen" vasikoita kun oli aikaa (vai oliko se aamulla, en muista...). Tällä hetkellä siellä on pari lapinlehmän vasikkaa ja yksi vasta viikon ikäinen Holstein-vauva, ihania!

Ruokailun (sekä lehmien että oman) jälkeinen iltalypsy olikin jo yllättävän helppo, osasin melkein kaikilta jo ottaa "alkusuihkeet" ja laittaa lypsimenkin kiinni sen putoamatta kertaakaan, jihuu! Enkä saanut keneltäkään ylimääräisiä jalanheilutuksia. Ehkä vähän. Mutta rutiini alkaa löytyä, ja se lienee hyvä merkki.
Ps. navettakissakin on maailman neljänneksi ihanin :3

tiistai 8. tammikuuta 2013

Apua!

Tähän hätään en nyt keksi parempaa otsikkoa.

Pitäisi kirjoittaa jotain tästä päivästä mutta en nyt ehdi, joten saatte tämän:

FosterKittenCam - Ripleys Kittens

En pystynyt keskittymään kokeeseen lukemiseenkaan kun piti vain tuota katsoa. IIK KISSANPENTUJA! <3

maanantai 7. tammikuuta 2013

Navettaviikko! Kääk!

Perinteinen matkallelähtöstressi alkoi jo eilen illalla pakkaamissessioista. Ei, pakkaamista ei missään tapauksessa voi tehdä päivää tai paria aikaisemmin. Tarviihan niitä tavaroita vielä ennen lähtöä! Onneksi muistin ottaa kaiken oleellisen (tai sitten muistan huomenna jotain oleellista jääneen kotiin - vooooooii paska)...

Aamukin meinasi mennä pieleen kun herätyskellon radioäänet olivat mystisesti säätyneet pienimmälle mahdolliselle volyymille, en siis kuullut herätystä lainkaan. Heräsin sitten ihan itsekseni (alitajunta, kiitos tuhannesti!) katsomaan kelloa vain huomatakseni että iiiihan hiljaisella siellä joku Queenin biisi radiossa soi, ja kello on 6:53. Ei muutakun juoksuaamupala ja loput romppeet laukkuun ja menoksi.

Bussiin en enää ehtinyt, koska Ventoniemi oli kaikessa viisaudessaan päättänyt, että klo 8:45 bussia (jolla olisin vielä mukavasti ehtinyt kymmeneksi koululle kuten syyspuolella) ei liikennöidä vuoden alusta eteenpäin. Että kiitos vaan kovasti. Junalla sentään vielä ehdin perille ajoissa. Siitäkin piti maksaa itsensä kipeäksi, kiitos nousseiden lippuhintojen.

Päästiin onneksi ajoissa tunneilta syömään "päivällistä", josta vaatteidenvaihtoon. Iloinen yllätys oli, että haalaripukuhuoneen ovi oli lukossa. No kiva. Ei muutakun navetalle hakemaan avainta ja takas vaihtamaan...

Ensimmäinen iltavuoro oli pelottavan helppo. Toki oli siinä sellaista hakemista, että missäs järjestyksessä tämä juttu menee ja kun piti joitakin lehmiä lypsää ns. erikseen kattilaan (maito ei saanut tietystä utareesta mennä säiliöön) ja piti jotakin utaretta tulpata ja sitten pitäisi samanaikasesti seuraavaa lehmää jo valmistella ja vahtia ettei lypsimet ole huonosti kiinni ja ja ja... Että ehkä se siitä kunhan rutinoituu.

Positiivista oli, että yksikään lehmä ei potkaissut, eikä tullut paskaa päähän tai muuallekaan (paljoa), enkä panikoinut tai satuttanut lehmiä, ja aina mokaillessa varmistinkin opettajalta, että kunhan lehmään ei vaan sattunut... Aika pitkäpinnasia elukoita nuo onkin, kun kestävät lähes joka viikko tällaista kurmotusta, aina vaan uudet oppimattomat tyypit tulee nänneistä nipistelemään. Hurjaa.
Ängelmä ja Vellamo tyytyväisinä
Näin ekan illan jälkeen ei kamalasti vielä väsytäkään, mutta kattellaan sitten loppuviikosta millasessa hapessa sitä on. Kaiken muun kivan ohella kun tässä on vielä neljä eläinaiheista koettakin (kissat, piennisäkkäät, koirat ja matelijat).