Day 7: Finale

Viimeinen täysi päivä! Huomenna pääsee kotiin omia kissoja paijaamaan ja ennen kaikkea: omaan sänkyyn. Tätä toki saa odottaa sinne iltaan asti, kun on aamuruokinnat ja koulupäiväkin välissä, mutta kuitenkin.

Tänään oli opettajakin paikalla ohjeistamassa, ja oli todella heti mukavampaa, kun pääsi kyselemään niitä tyhmiäkin kysymyksiä ja kuulemaan juttuja eri elukoiden hassuista tekemisistä ja muista sattumuksista.

Aloitettiin päivä herättämällä parta-agamaa talvihorroksestaan hieman, sille pitää aina välillä juottaa vähän vitamiinivettä jotta ei aivan kuivu talven aikana. Kertoman mukaan parta-agama voi talvehtia jopa viisi kuukautta, joten nesteytys on todellakin tarpeen. Kaveri oli todella hellyyttävä, kielellä lipaisi aina vesiruiskun kärjestä tipan kerrallaan. Kun vesi ei enää maistunut, valot sammutettiin ja lisko köpötteli terraarionsa kiven koloon takaisin unille.

Lisäksi tehtiin paljon isotöisempiä hommia, ulkokanien ja papukaijojen häkit siistittiin ja malawinahvenet eteisessä saivat osavedenvaihdon (eli n. puolet akvaarion vedestä vaihdetaan). Malawijärven olosuhteita vastaavaa vettä ei Suomen vesihanasta saa, joten akvaan piti lopuksi lisätä ruokasoodan tyyppistä jauhetta koventamaan veden laatua. En sitten tajua hittoakaan mitä veden kovuus tarkoittaa ja mitä ainetta tuo tarkalleen on, joten älkää kysykö!

Syyrianhamsteri (eli kultahamsteri) Tiramisu

 Paras osa päivästä oli kuitenkin - yllättäen - eläinten käsittely. Sisäkaneja päästettiin vähän jaloittelemaan ja kynsiä tasoiteltiin (ei tosin kaikilta, kun melkein joka viikko jonkun kynsiä leikellään, ettei käy sit hassusti että leikataan suoneen asti). Aremmat pitkäkorvatkin pääsivät vähän syliä kokeilemaan, vaikka tumma kaveri (Suklaa) piti ensin pyyhkeellä rauhoittaa. Angorakani Måns sai taas harjausta, siitä tuli tosi pehmeä! Ehdoton suosikkini koulun kaneista. Ei kavahdakaan ihan helposti käsittelyä, kun on siihen pienestä pitäen totutettu.

Måns <3

Marsut olivat tänään yllättävän pervolla tuulella, ja Eemeli (uros) jahtasikin Namia (naaras) ympäri häkkiä pitkin päivää. Tästä jos ei poikasia tule, niin ei ainakaan ole yrityksestä kiinni, niin monta kertaa parittelivat! Iltapäiväksi sentään rauhoittuivat, ja päästiin vähän terveystarkastusta tekemään, ja huomattiin että Eemelillä on vinoutuneet anturat eturaajoissa. Tämä johtunee siitä, että kynnet on aikanaan päästetty kasvamaan liian pitkiksi, eivätkä ne enää palaudu ennalleen. Olkoot muistutuksena kaikille siitä, että kynsienhuolto on jokaiselle tärkeä asia! Eemelillä oli myös joku kummallinen kovettuma toisessa tassussa, joten laitettiin siihen vähän rasvaa.

Nami-marsun kynnet sen sijaan olivat loistokunnossa.

Aamulla toivoisin vielä ehtiväni morjestamaan sokerioravia, joita on harmillisen vähän tällä viikolla päästy näkemään. Tänään jo oli tarkoitus niitä käsitellä, mutta eipähän ehditty. Ehkä ovat aamulla vähän virkeämmällä tuulellakin. Seuraava harjoitteluviikko onkin tammikuussa navetan puolella. Ehkä tämä oli hyvää "harjoittelua" siihen rankkuuteen, vaikka työt ovatkin pieneläinpuolella vähemmän fyysisiä.

Saa nähdä koska seuraavan kerran jaksaa ja ehtii kirjoittaa tätä blogia, nyt on ollut hyvä sauma kun ei asuntolalla ole iltaisin paljon muuta tekemistä kuin istua koneella ja naputella tekstiä. Toivottavasti pian, on ollut ihan hauskaa avautua viikon askareista tännekin. Ensi kertaan!

Day 6. Crowded

Degu oli aamusta yllättävän innostuneella päällä!

 Tänään oli siis avointen ovien päivä, ja pienellä kauhulla odotteli tapahtumaa, joka eläinten kohdalla olisi melko stressaava väkimäärän ja hälinän takia. Ruokinnan lisäksi ei kamalasti aamuhommia ollutkaan, kun eilen siivottiin ja järjesteltiin paikat melko hyvin.

Oikeastaan ainoa viikkohomma, jota tänään tehtiin, oli nelivarvaskilpikonnan kylvetys. Kylvetys tehdään, jotta kilpparin ruoansulatus nopeutuisi ja se kakkaisi. Hurjan mielenkiintoista, eikö? No, ainakin se heräsi "ajoissa" kurkkimaan huoneestaan, mitä ihmeen meteliä sen naapurustossa kuuluu, ja ihmisetkin pääsi vähän ihmettelemään sitä kun se uiskenteli kakka-altaassaan!

"hienon" kamerani tarkennus on välillä vähän mitä on...

Luokallemme oli jaettu ns. vuoroja eri eläinten läheisyyteen vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan hieman kyseisen otuksen elämästä ja tavoista. Olin tätä päivää varten ottanut järkkärin mukaan paikan päälle, että voisi sitten tapahtumasta napsia vähän kuvia myöhemmille sukupolville talteen, mutta eipä siellä lopulta kamalasti ehtinyt kuvia ottaa, ja mitään erityisempää kuvaamisen arvoista ei oikeastaan tapahtunutkaan, mitä nyt ihmiset vähän pällisteli eri eläimiä ja kyseli mitä visaisimpia kysymyksiä, kuten "Miten vanha tämä kilppari on?" Ja tämä ei siis ole sarkasmia, sillä ei meistä kellään ollut mitään hajua suurimmasta osasta eläinten ikiä.

Hamsterivanhus keräsi yleisöä

Sen sijaan vanhin hamsterimme, nelivuotias roborovskin kääpiöhamsu-mummeli keräsi katseita ja kysymyksiä luonnollisesti tosi paljon. "Miksi se on noin kalju, onko se sairas?" ja "Miten te ootte saanut sen elämään näin pitkään?" En todellakaan tiedä. Joskus hamsterit kaljuuntuu, oma Höpökin aikanaan alkoi osoittaa pieniä kaljuuntumisen merkkejä ennen kuolemaansa, sekin eli yli kolmevuotiaaksi. Mutta jos miettii, että yleensä roborovskit elää keskimäärin 1-2 vuotta, onhan tuo neljä vuotta ihmisikään muunnettuna jo yli sata!

Kelta-arapapukaija Pedro ja utelias vieras

Päivän selkeästi suosituin asukas oli kelta-ara Pedro, joka eksoottisena lemmikkinä on useimmille harvinaisempi näky. Pedrollahan on iso häkki "eteisessä" Kalle-amatsonin kanssa, eli ensimmäisenä vastassa sisääntulijoita ja paikassa kuhisi tietty koko aamupäivän hurjasti innostunutta väkeä. Molemmat oli kyllä päivän päätteeksi todella stressaantuneen näköisiä, Pedro nokki häkkiä ja pahvileluaan kovaan tahtiin ja Kalle sulkeutui nurkkaan hiljaisena nököttämään. Molemmat ovat yleensä olleet todella kovia "juttelemaan" (Pedrohan osaa sanoa "terve" ja "mitä" sekä oman nimensä), jopa korviahuumaavalla äänentasolla asti, mutta tänään olivat yllättävän hiljaisia. Toivottavasti pääsevät vähän rauhoittumaan, ja olisivat huomenna jo rennompia. Voisi päästää niitä vähän jaloittelemaan häkin ulkopuolelle, mitä pyritään tekemään mahdollisimman usein, koska onhan tuo häkki melko pieni siihen nähden, että linnuilla yleensä on vain taivas rajana.

Seeprahiiri-siskokset

Monet pienistä jyrsijöistä eivät sen sijaan kamalasti tuntuneet häiriintyvän ihmispaljoudesta, ihan normaaliin tapaan terraarioissaan kököttivät ja katselivat. Pitää kuitenkin ensi vuodeksi miettiä vähän parempi järjestely ihmisvirran hallitsemiseen, nyt ei rajoitettu ollenkaan sisäänpäästettävien ihmisten määrää, ja jossain välissä oli todella kova hälinä huoneistossa. Onhan se hienoa että ihmiset pääsevät tutustumaan eläimiin ja näkemään niitä, mutta tämä olisi kuitenkin hyvä tehdä eläinten ehdoilla ja niiden hyvinvointia silmälläpitäen.

Huomenna olisi viimeinen kokonainen päivä ja paljon tekemistä riittää. Toivottavasti jäisi kuitenkin edes vähän aikaa siihen, että voisi vähän puuhastella ja seurustella eläinten kanssa. Osa eläimistä on vähän arkoja jo senkin takia, ettei niiden kanssa ehdi viettämään aikaa tarpeeksi ja totuttaa niitä käsittelyyn, minkä takia ne stressaavatkin tämän päivän kaltaisia tilaisuuksia enemmän kuin vaikkapa eläintarhassa, jossa ihmisvilinään totutetaan pienestä pitäen.

Mutta tämmöistä tänään, mukava päästä illalla vähän itsekin rentoutumaan, eikä ole ollut kiire tehdä mitään läksyjä tai tehtäviä. Ps. päivällä kävin syömässä miehen kanssa keskustassa, ja sain jälkkäriksi mitä ihanimman valkosuklaajäätelöannoksen (Mövenpickiä namskis!)

Day 5: Sleepless at the Dormitory

Yliväsymyksestä seuraa unettomuutta. Tai sitä, että on väsynyt, mutta ei vaan nukuta. Silmät ei tahdo mennä kiinni. No, jos vaikka kohta kokeilisi.

Pidettiin tänään esitelmiä erilaisista hevoskisailun muodoista. Omana aiheena oli matkaratsastus. Hassu juttu, luulin tähän viikkoon asti, että kyseessä on se matkailun muoto, jossa seikkaillaan hevosilla pitkin maita ja mantuja ja opas ehkä vähän kertoo luonnosta ja alueesta missä mennään. Eeeiiii välttämättä. Luokkatoveri kertoi, että ei ihan olla oikeilla reiteillä... Onneksi kertoi, niin päädyttiin tekemään oikeasta aiheestakin sitten lopulta. Ja ei se oikeakaan aihe ollut ollenkaan huono! Matkaratsastus on hieno laji, kannattaa tutustua.

Pieneläinhuoneella hommat jatkui totuttuun tapaan. Aamu oltiin keskenämme ja iltapäivällä vanhempi opiskelija tuli hieman vahtimaan puuhia. Tänään oli eräs kolmannen vuoden opiskelija, joka oli tehnyt jopa harjoittelujakson koululla, joten hän tiesi vähän tarkemmin rutiineista ja muista hommista, kuin aiempi avustaja. Ihan jees, koska tänään oli vaihdettava sekä vesikilpparien että ison akvaarion vedet. Tuhraantui hieman aikaa, itselle napsahti ison akvaarion hoito, ja siinähän sitten vierähti vähän reilu tunti. Tilavuuttahan isossa akvassa on n. 2400 litraa, eli veden imemisessä ja uudelleen valuttamisessa menee tovi, vaikka vettä ei vaihdetakaan kaikkea kerrallaan.

Marsujen ja kanien häkit oltiin fiksuina siivottu jo aamulla kun ruokinnalta jäi aikaa - mukava huomata että rutinoituu pikkuhiljaa näihin hommiin ihan ilman perehdytystäkin :P

Toivottavasti eläinhuone on tarpeeksi siisti huomista avointen ovien päivää varten. Aamulla toki kerkii vielä...

Day 4: Confusion

Häröily jatkuu. Väsyttää ihan sikana. Röh röh.

Aamulla pidin ruokintojen yhteydessä degua sylissä. Lively fellow. Tuli jopa ihan itse sylkkyyn. Sillä on hassu tapa nakertaa sormia, vähän kuin maistelemalla. Ei se satu, tuntuu vaan hassulta. Kaveri oli todella aktiivinen muutenkin, varmaan tykkää sosiaalisesta kontaktista enemmän nyt, kun sen omaa lajia oleva kaveri kuoli.

Iltapäivä alkoi vähän ärsyttävällä tavalla, kun tunteja oli peruttu, ja ajateltiin lounaan jälkeen mennä suoraan pieneläinhuoneelle, jotta päästäisiin vähän aikaisemmin lopettamaan tänään. Avainta ei tietenkään ollut, eikä navetalta löytynyt ketään. Lopulta saatiin opolta avaimet lainaan ja kas, pieneläinhuoneella olikin oma luokanvalvoja toisen ryhmän kanssa katselemassa elukoita. Ei siinä mitään, mutta ovi oli piruvie lukossa eikä nähty sisään että olisi nähnyt ja voinut koputella ikkunaan!

Lisäksi, tänäänkään ei ollut pieneläin"opea" paikalla, keskenään saimme olla, ja saamme olla kuulemma sunnuntaihin asti. Siistiä. Itsenäistä oppimista siis edessä. Kaikeksi onneksi luokanvalvoja selvitteli vähän asioita ja kertoi, että voidaan jättää kaikki vähän epävarmemmat asiat sunnuntaille, jotta käydään sitten tarkemmin läpi.

Harmittaa tuo homma silti, kun ei ole oikein varmuutta siitä, tekeekö hommat oikein vai väärin, ja mitä voisi tehdä eri lailla. Ohjeistus on ollut aika epämääräistä kaikkina muina kertoina paitsi sinä yhtenä aamuna, kun ohjaaja pääsi paikalle. Ja painotan sanaa pääsi, hän siis itse on vallan mukava tyyppi ja haluaisi olla enemmän ohjaamassa ja neuvomassa, mutta muut asiat painaa päälle. Mikä on toki erittäin perseestä.

Onneksi hommiin kuului lähinnä jyrsijähäkkien siivousta ja otusten kylvetystä. Viimeisenä vuorossa oli ruokaötököiden terraarioiden siivous, onneksi ei tarvinnut tehdä niille juuri muuta kuin poistaa likaantuneet sanomalehdet, joita käytetään sirkoilla ns. pesänä, jonka alle pääsevät räpiköimään ja vissiin pitävät siitä. Pohjahaketta ei luojan kiitos tarvinnut vaihtaa. Muutenkin tuli kylmiä väristyksiä sitä lehtipaperia ravistellessa, että kohta niitä lentää mun vaatteisiin, yääk!

Loppuilta väsättiinkin sitten huomista hevosaiheista esitelmää, josta lisää myöhemmin.

Day 3: Aquarius

Kolmas päivä, ja opettajaa /eläintenhoitajaa on nähty paikalla toistaiseksi vain yhden vuoron aikana, tiistaiaamuna. Luottamus oppilaisiin on siis oletettavasti korkealla. Yhtäkään eläintä ei toki olla toistaiseksi löydetty kuolleena, joten sinänsä perusasiat lienee kunnossa, toivottavasti. Aiheesta tekisi mieli avautua enemmänkin, mutta pitäydytään toistaiseksi positiivisissa jutuissa.

Viiriäisten häkistä löytyi tänäkin aamuna munia, jee! Eilen niitä oli kaksi ja tänään yksi. Aikamoisia munakoneita! Joku on jossain välissä maininnut, että noita viiriäisenmunia voisi alkaa jopa myymään ulos, kun niitä tulee noinkin paljon, ja miksei. Onhan ne hurjan kalliita ainakin, suosiosta en tiedä. Itsekään en ole koskaan maistanut.

Anatomian eka tentti meni muuten hyvin, oli äärimmäisen helppo, jopa niin että tuntui melkein tyhmältä kun oli lukenut niin paljon. Opettaja kuitenkin vakuutti jälkeenpäin kyseessä olevan vain se, ettei ollut ehtinyt kunnolla perehtyä kokeen tekoon. Ihan ymmärrettävää.

Helka pääsi päivällä hurmaamaan koko luokan, kun sain viedä sen oppitunnille! Monilla on yleensä koirat mukana, ja pyysin nätisti että saisinko mä tän yhden kerran tuoda Helkan. Opettaja taisi innostua vähän, kun melkein koko ensimmäinen puolikas kaksoistunnista meni kissoista luennoimiseen. Mikäs siinä, kun on mallioppilas valmiina esittämään luokalle, miten kissaa käsitellään!

Ison tankin kalat

Iltahommien valokeilassa tänään oli akvaarioiden pesu. Ja niitähän nimittäin riitti. Viisi sadan litran akvaariollista erilaisia vesiveitikoita ja yksi kahdensadan litran tankki, jossa oli vähän isompia kaloja ja rasittavia vesikasveja, jotka eivät millään suostuneet mennä takaisin hiekkaan paikalleen. Aikaakin meni kiitettävästi, oltiin huoneella puolitoistatuntia yli merkityn ajan. No, onneksi tänään ei tarvinnut vielä siivota isoa akvaariota, jonka vesien vaihto-operaatio onkin vähän aikaavievämpi homma.

Lisäksi päästiin ruokkimaan hyönteiset ja hämähäkit, joille metsästettiin ruokaötökkäpuolelta jauhomatoja herkuteltavaksi. Selkäpiitä karmii joka kerta kun hämähäkkien terraarioiden ovea avaa. Onneksi niihin ei tarvitse koskea!

Vaikka yliajalla oltiin, niin lopuksi päätettiin vielä suorittaa Måns-kanin harjaus. Viikkotöitähän voi toki aina jossain määrin siirtää toiselle päivälle, mutta itse näkisin asian niin, että mieluummin tekee hommat loppuun kuin jättää myöhemmälle, ja tämmöiset hommat nyt tekee muutenkin mielellään! Måns on siis angorakani, ja elelee ulkohäkissä (toki suojassa tuulelta ja tuiskulta) myös talven yli. Paksu turkki suojaa hyvin pakkaselta, ja Måns ei kamalan pitkään edes tykkää olla sisätiloissa, jos on liian lämmintä. Työkaveri piti kania sylissä, ja minä harjasin takut auki. Hetken ajan oli pakko itsekin pitää sylissä, kun poitsu oli niin suloinen ja pehmeä.

(Kuva otettu ennen harjausta toim. huom.)

Aikaiset herätykset ja pitkät päivät alkavat pikkuhiljaa viemään veroaan, ei kamalasti jaksaisi puuhata mitään ylimääräistä työillan jälkeen. Itse asiassa ajattelin painua pehkuihin aika lailla saman tien. Niinku nyt.

Day 2: Reptilia

Aamu valkeni, tai ei valjennut, kännykän herätykseen ja kirkkaaseen tähtitaivaaseen. Asuntolan sänky on järkyttävän kova, jokikinen lihas niska-hartia-selkä-jalka-alueella tuntuu olevan jumissa.

Pieneläinhuoneen aamuhommiin kuuluu päivittäiset työt, eli pääasiassa ruokinta ja vesien vaihto. Itse pääsin mm. ällötyshommiin siistimään ruokaötököiden terraarioita. Vanhoissa tuoreruokapaloissa oli tietenkin myös eläviä matkatavaroita mukana, joten niitä joutui ravistelemaan, jotta eläviä otuksia ei joutuisi liikaa roskiin. Ötököiden kohtaaminen alkaa kuitenkin olla kerta kerralta helpompaa, eli ei kavahda niin herkästi. Paitsi...

Iltapäivällä siivosin sitten papukaijojen häkkiä, joka on iso lattiasta kattoon ulottuva mötikkä. Lattialle sijoitetun mökin takaa paljastui sitten irrallaan eleleviä siivellisiä sirkkoja (noin neljä kappaletta), mihin reagoin luonnollisesti lievällä paniikilla ja kiljaisulla. Kaikki päättyi lopulta hyvin, osa sirkoista saatiin metsästettyä purkkiin (en kuitenkaan niihin koskenut!) ja yksi jäi vielä pakosalle.

Chinchillaa kylvettämässä

 Lisäksi illalla päästiin kylvettämään aavikkojyrsjijöitä kylpyhiekassa, mitä ne tekivät varsin vastahakoisesti. Paljon mukavampaa oli varsinkin degun mielestä sutia kylpyastian seinää ja nakertaa kulmia.

Illan huipensi viljakäärmeen ruokinta. Pakkasesta sulateltiin ja lämmiteltiin veden alla hiirulainen, jonka luikero pienten ihmettelyjen jälkeen nappasi kitaansa ja liu'utti menemään. Jännintä oli seurata leukojen avautumista, koska käärmeen pää oli paljon pienempi kuin itse ruokahiiri, ja yllättävän nopeasti ja vaivattoman näköisesti koko tapahtuma hoitui.
EDIT! Erittäin hyvällä lajintunnistustaidolla varustettu lukija huomasi kertoa, että kyseessähän on sateenkaariboa (ja vieläpä Brasilian- sellainen), eikä viljakäärme kuten tiedottomuudessani sepustin.

Siellä se hiirulainen nyt menee...

Huomenna olisi edessä anatomian ensimmäisen osuuden kokeen uusinta, koska itse olin varsinaisena suorituspäivänä vasta tullut Lontoon reissusta edellisyönä, enkä ollut läheskään oikealla vireystasolla koetta suorittaakseni, joten jätin suosiolla uusintapäivään. Saas nähdä kuin käy.

Day 1: Vigil

Ensimmäinen päivä paikan päällä. Aamu oli kamalaa säätöä. Inhoan pakkaamista, ahdistun siitä joka kerta. "Jotain kuitenkin unohtuu..." Helka ei tykännyt metrosta yhtään, läähätti ja itki koko matkan, onneksi bussissa sitten oli vähän rauhallisemmin, vaikka ääntelyltä ei sielläkään säästytty.

No, iltapäivällä päästiin kuitenkin hommiin. Työt tehdään pareittain opiskelutoverin kanssa, ja yleensä paikalla on myös opettaja. Tänään oltiin heti kärkeen ihan vaan keskenämme, koska opea tarvittiin navetalla lehmien lypsyä opettamassa. Työnjaon kuitenkin antoi ennen aloitusta, ja huoneellakin oli ohjelappunen viikkotöitä varten.

Itse aloitin ruokkimalla punakorva- ja keltakorvakilpikonnat pakkasesta sulatetuilla silakoilla. Akvaariokaloille taas sulatettiin erilaisia planktoneita. Etenkin malawinahvenet söivät todella ahnaasti. Enpä ollut ennen tätä tiennyt että akvaariokaloillekin on saatavilla planktonruokaa, aina oon kuvitellut että sitä lasturuokaa vaan syötetään. Silakoista jäi kilppareilta jämiä, jotka vietiin sitten päivän päätteeksi koulun isoon akvaarioon (n. 1000-litrainen) isommille kaloille, jotka hotkivat kaiken alta aikayksikön.

Tämän lisäksi ruokin leopardigekkoa. Sille syötettiin tällä kertaa vain jotain mustia sirkkoja. Niitäkin siis kasvatetaan tuolla huoneella erikseen, eli ei osteta kappalehintaan jostain kalliilla. Elävät sirkat vaan heivattiin terraarioon, josta gekko sitten itse ne noukkii jos on noukkiakseen.

Ulkonakin asustelee pari kania, joille vaihdettiin vedet ja tarkistettiin että kaikki on hyvin. Pihalla vastaan tuli (oletttavasti) jonkun lähistön asukkaan ylisosiaalinen kissa, joka kovasti jutteli meille ja teki "hyppypuskuja" polviin. Kävi sydäntä särkemään, kun ei voinut ottaa sitä sisälle. Vähän jotain kinkkusuikaletta sille tarjosin, minkä se söikin todella ahnaasti. Reppana oli ihan nälissään :( Toivon todella, että sen koti oli jossain lähellä. Turkki oli kuitenkin kunnossa ja kissa muutenkin ihan terveen painoinen, joten en niin paljon huolehtinut sen kunnosta.

Enemmänkin kyse oli omasta moraalista, en vain ymmärrä, miten jotkut uskaltavat antaa kissojensa pyöriä vapaina pitkin maita ja mantuja tietämättä yhtään missä ne menevät? Sen ymmärrän, jos joku päästää kissat pihalle jaloittelemaan kun itsekin on kotona ja pihan lähellä ns. vahtimassa. Itse en kyllä sitäkään uskaltaisi. Valjaissa on hyvä ulkoiluttaa, siinä tulee itsellekin sentään vähän liikuntaa, vaikkei olekaan rinnastettavissa koiran ulkoilutukseen.

Huomenna aamulla taas puuhastellaan päivähommien parissa klo 06 eteenpäin. Jaiks!

Ainiin ja meillähän ei ole omaa jääkaappia (yleisen tilan jääkaappiin ei uskalla viedä, kuten edellisessä viestissäkin jo totesin), joten viikko pärjäillään iltapalana hedelmiä, pähkinöitä ja suolakeksejä... Koulun ruokasta kuitenkin saa aamupalaa, lounasta ja päivällistä, joten kyllä näillä yhden viikon elää :)

Pieneläinviikko alkaa!

Jänskättää vähän, mutta sillä tavalla sopivasti.

Homman nimihän on sellainen, että viikon verran elellään koulun asuntolassa, jolloin aamut ja illat vietetään pieneläinhuoneella, koulupäivät siinä välissä toki. Viikosta voi tulla rankka, mutta en usko että siitä tulee lopulta suurempaa ongelmaa. Onhan tässä kuitenkin elokuusta asti kolmena päivänä viikossa herätty klo 8 alkaviin koulupäiviin viiden aikaan (ma ja ti alkaa vasta 10, jolloin voi nukkua "jopa" seitsemään asti). Eli teoriassa herätysajat ei muutu!

Kuvassa degu (Octodon degus), joista toinen harmillisesti kuoli viime viikolla

Pieneläinhuoneella on kiitettävän monipuolisesti erilaisia hoidokkeja, pääsee tutustumaan vähän itselle tuntemattomampiin lajeihin ja niiden hoitoon tarkemmin kuin tähän asti itsekseen opiskelemalla. Oikeastaan hamsteri on noista ainoa laji, jota olen kotona pitänyt, ja puput ja marsut etäisesti tuttuja kavereiden kotoa. Eniten odotan sitä että pääsisi sokerioravia ja sinsillaa (open mukaan oikea suomenkielinen nimi, chinchilla lienee useimmille tutumpi kirjoitusasu) käsittelemään, ja niihin tutustumaan lähemmin. Tällä hetkellä oma uus-suosikki parta-agama (jota yhdellä aiemmalla tutustumistunnilla pääsin ruokkimaan) valitettavasti on jo talvihorroksessa.

Eläinten hoitoa enemmän oikeastaan jännittää tuo asuntolasäätö. Miten viikonloppuna toimii hommat (asuntolaan on viikonloppuyöpymistä varten oltava erityislupa), miten hella toimii yhteiskeittiössä, miten yleiset tilat muuten... Olen nimittäin kuullut kaikennäköistä mielenkiintoista tarinaa asuntolassa hääräilystä. Esimerkiksi yleisen tilan keittiössä sijaitsevaan jääkaappiin ei kuulemma uskalla laittaa kamalasti omia tavaroitaan, jos ne haluaa mm. syödä itse. Asuntola muutenkin on päällepäin enemmän vähän halvahkon hostellin näköinen, mikä myös huolestuttaa sinänsä, että mitenköhän unensaanti onnistuu kun ympäröivissä huoneissa on tukuttain teini-ikäisiä metsuriopiskelijapoikia. Huoh. No, ehkä tästä selvitään! Koska seeprahiiret!

 Niin, ja onhan mulla myös Helka mukana :)